Viivitaavi joka ilmeisesti pitää nimensä hautaan asti on alkanut uhottelemaan Olliepollille. Ja sitten Olliepolli antaa selkään pienelle Viirulle. Ja sitten Viivitaavi alistaa Viirua purren sitä niskaan ja hormoonit hyrräävät.... Viime päivät Viiru on viettänyt mun paitani sisällä...

Tänään oli sitten aika viedä Viivitaavi eläinlääkärille. Pahaa teki laittaa eilen kello 18 viimeiset ruoat nokan eteen, kun masu täynnä, pikkukissat makuuhuoneeseen ja ovi kiinni.... Mekin söimme pikapikaa ja siirryimme itsekin sitten makuuhuoneeseen katselemaan Netflixistä Chromecastin kautta jotain filmiä.... laitoimme villaviltin poikittain peitteidemme päälle jalkopäähän, Viivitaavi nukkumaan minun jalkoihini ja Viiru Ericin jalkoihin. Kissat rakastavat sitä lämmintä peittoa... Ei aikaakaan niin Eric nukahti ja minä sammutin television ja ajattelin että on se kivaa kun on talviaika niin pääsee parempaan unirytmiin...huh hei juupa juu, puoli kahdelta ilmestyi äitiä kaipaava Viivitaavi lussuttamaan mun yöpaitaani ja herätti mut kynsillään... Minä vippasin yöpaitani sille ja ajattelin jatkaa unia, mutta jalka kramppasi taas niin että oli parempi vain hakea itselleni uusi yöpaita ja mennä sohvalle hetkeksi... Kissat jäivät Ericin kanssa makuuhuoneeseen, parempi pitää pikkuiset yhdessä ja kaukana ruoasta...

Puoli kahdeksalta oli sitten herätys, tuntui aikas julmalta parin tunnin unen jälkeen, Viivitaavi Mimmin kuljetuskassiin - no ei Mimmi sinne enään mahdu ja jos laitankin sen sinne, niin viidessä minuutissa Mimmi on sen kassin ulkopuolella - ja sitten auton nokka eläinlääkärin suuntaan... Viivitaavi oli koko matkan hiljaa ja rauhallinen ja eläinlääkärissä annoimme hänet vain tiskin yli vastaanottoapulaiselle ja kuulimme että saamme hakea Viivitaavin kotiin jo puoli kaksitoista. Eli 3 tuntia leikkauksen jälkeen....

Tulimme kotiin kahville ja katselimme yhden osan Foreveristä ja sitten olikin jo aika hakea Viivitaavi. Kävin samalla ostamassa Albert Heijnista kissanruokaa, vähän herkkuja potilaalle unohtamatta muita kissoja, ja yllätys yllätys, kahvikäytävän yläpuolella komeili valokuva ystävättärestäni, ovat tehneet Dokkumin jalkapallotiimeistä keräyskirjan.... En kuitenkaan saanut hänestä tarraa... Joutuisi tosi paljon ostamaan ruokaa kalliista kaupasta ennen kuin kaikki tarrat olisi kerätty, 4 tarraa per 10 euroa ja niitä taita olla joku 400 tarraa - ja paljon tietysti sitten tuplia...

Kotiuduttuamme Viivitaavi söi, leikki siskonsa kanssa ja taitaa olla nyt jossain lepäämässä. Vieläkin on hinku päästä Viirun niskan päälle, eläinlääkäri varoittikin että vielä pari kuukautta on pieni mahdollisuus isyyteen... voi pahus. Ei noita saa erillään pidettyä. No, jos vahinko käy ennen Viirun sterilisointia niin ne sukurutsapennut on piikitettävä heti. Vaikka kuinka ois surullista. Tämmöistä ei edes ajateltu silloin kun kisut tuli taloon... no silloinhan luulimme ottaneemme kaksi tyttökissaa! Yllätys yllätys Viivi onkin Taavi - eikun Viivitaavi. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, kyllä niille on ehdoteltu Kossua ja Vissyä, Cuba ja Libre, Bacardi ja Kola, Spock/Batman ja Pippuri, mutta eiköhän nuo Viivitaavi ja Viiru nyt pysy... ainakin niihin ne reagoivat.

Taidan lähteä auttamaan Ericiä varaston puolella, on vähän kylmä siellä sisätiloissa, pihalla auringossa lämpimämpi.  Ericillä on tänään vapaapäivä, huomenna iltavuoro, keskiviikkona vapaapäivä, sitten pari päivää mellakkapoliisikoulutusta ja lauantai vapaata ja sunnuntai taas töitä. Onneksi ei yövuoroa kuitenkaan tällä viikolla, joten saadaan talollakin jotain aikaiseksi. Mulla ois maalattavia huonekaluja, ja toivon että saan lipastoni alakertaan, pyydettyäni sitä jo neljä viikkoa, Miehet...