Nousin aamulla hammasta purren ylös, vaikka olin nukkunut pitkätyynyn vieressä lepuuttaen käsivarttani ja nautiskellut kipulääkkeet nukkumaan mennessä niin kättä särki niin pirusti että. Suihkussa kävin ja pesin hiukset yhdellä kädellä, vasenta kättä ei voi liikuttaa muuta kuin kyynärpäästä alaspäin - se on kuin liimattu kainalostakin! Ei auttanut muuta kuin itku tuli. Eric auttoi sitten rintsikat ja sukat, saapikkaat sain jalkaani pitkän kenkälusikan avulla. Lähdin vielä kyyneleitä pyyhkien töihin, tapasin kolleegan junassa joka pakotti minut seuraavalla pysäkillä suuntaamaan matkani takaisin kotiin. Eric haki minut asemalta, kävi suihkussa, keitti minulle kupillisen kahvia, lähti töihin ja minä otin särkylääkkeet ja simahdin. Puhelin on soinut pitkin päivää, vääriä numeroita ja lottojen myyjiä ja vaikka mitä mutta minä olen ollut horteessa. Pomohan ei tietenkään ilahtunut minun sairasilmoituksestani mutta asiahan nyt on näin että jos oisin laittanut itseni ykköseksi jo aiemmin keväällä niin ei taitaisi enää olla vikoja käsivarressakaan, mutta kun aina pitää laittaa työ ykköseksi, sairaanakin - ja varsinkin silloin!
Mutta kivusta itkin vasta kolmatta kertaa elämässäni, eli uskokaa vaan, sattuuuuuuu!!!!