Torstai-ilta tai oikeastaan jo perjantaiyö, parin minuutin kuluttua on armaani syntymäpäivä, enkä pääse suukottelemaan ennen kuin huomisaamuna, hän kun on yövuorossa. Poliisin vaimona oleminen on myös aika paljon yksin olemista, ja kun kumpikin olemme töissä niin yhteistä aikaa on oikeastaan vain joka toisena viikonloppuna.

Televisiosta pukkaa jotain amerikkalaista romanttista elokuvaa "only you" Mira Sorvino ja Robert Downey jr. Olisi ollut ehkä ihan kiva katsella, mutta olen leipomishommissa. Ericin synttäreille pitää tehdä pari kakkua, yksi kotiin kun appiukko tulee kylään ja toinen sitten Ericille viemisiksi huomiseen yövuoroon. Tästä sitten aihe tämänkertaiseen Hollannin kummasteluuni.

Synttärit on Hollannissa iso perhejuhla, jokainen synttäri siis. Se on jokaisen ainutlaatuinen tilaisuus saada olla prinssi tai prinsessa edes yhtenä päivänä vuodessa. Ja siitä varmaan näillä hollantilaisilla niin hyvä itsetunto onkin, äidin maidon mukana ja jo teini-iässä ruhtinaan elkeet. Ei millään pahalla, vaan vain hyvällä, se on tosi hieno juttu!

Vanhan mallin mukaan ihmiset tulivat synttärikutsuille kortti ja kukkakimppu ja lahja mukanaan, onnittelivat päivänsankarin, sekä jokaisen muun kutsuilla olevan, tyyliin että naapurin emännälle sanottiin: "Onnittelut naapurisi syntymäpäivän johdosta", äidille sanottiin "Onnittelut lapsesi syntymäpäivän johdosta.... jne. Ja kun kaikki on kätelty ja suukoteltu (3 suukkoa eri poskille vuoronperään ja muistaakseni aletaan vasemmasta poskesta. Menee joskus ne pusut ihan ristiin ja naama on sitten anopin huulipunassa.)Sitten kaikki istuvat sohvapöydän ympärille asetetuille keittiötuoleille, kahvikupit kauniisti kädessä ja polvella asetti, jonka emäntä on tuonut valmiiksi annosteltuna, yksi pala paikallista "vla" nimikkeellä kulkevaa kakkua. Se on sellainen piirakan ja juustokakun välimuoto, ohut pohja ja päällä sitten vaikka mitä ja kermavaahtoa. Täällä eivät ihmiset itse leivo, useimmilla ei edes ole kunnon uunia vaan sellainen yhdistelmä mikro, mikro ja lämminilmauuni samassa, mutta kooltaan niin pieniä ettei sinne kunnon vadit mahdu sisälle. Eli kun minä tänne muutin, ensimmäinen ostos oli kunnon uuni ja aloin kokkailemaan, niin joka siunatun kissanristiäisiin olen sitten kakkujani tehnyt, niitä sen enempää miettien, perustaikina ja sörsselit sisälle. Nyt sitten tätä blogia valmistellessani olen vähän selaillut ja löytänyt tosi ihania leipuri- ja kokkausblogeja että vallan! ja siitä innostuneena nyt sitten vähän omiani suunnittelen.

Niin vielä noista leipomisista, Ericin työkaverit aina odottavat meidän synttäreitämme, tietävät kakun olevan tulossa. Ne on niin imponeerattuja että!! Ja kukaan suomalainen tuskin muuta sanois kun että olipas makoisaa tällä kerralla!

No palatakseni niihin hollantilaisiin syntymäpäiväjuhliin. Sen kahvikupillisen jälkeen ja kun kakunpalanenkin on syöty, niin hyvätapaiset vieraat lähtevät kotiin. Ja taas kätellään ja suukotellaan kaikki, tutut ja tuntemattomat!

Jos on oikein hyvä ystävä tai perheenjäsen niin muiden lähdettyä voi olla tuuria ja saa kutsun jäädä päivälliselle kanssa. Tämä on kyllä harvinaista... joten arvata saattaa että kun meillä on sitten juhlat niin alamme kahvilla ja kannan täytekakun pöytään ja käsken itse siitä leikata niin johan ovat kaikki ihan kauhuissaan! että uskaltaako siitä minkälaista palaa ottaa, voihan olla että olisin tarkkaan laskenut kuinka monta milliä on oikeudenmukaista. Huhheijaa...

Juu ja sitten kakun sulattelun jälkeen kaivan päivällisastiaston esiin ja katan pitkän ruokapöydän ja alan kantaa salaatteja ja pikkusuolaisia esille. Ja tietysti sitten parin tunnin kuluttua kunnon pöperöt, kaljat ja viinit ja hollantilaisille "Borreltjes" paikallista jenever nimistä väritöntä alkoholia, lieneekö meidän Kossuun tai Vodkaan verrattavaa, tiedähäntä kun en ole maistellut, paikalliset juovat sitä kyytipojaksi snapsilaseista. Joten turha edes mainita, kun meillä on kutsut, niin koko suku on jonossa oven ulkopuolella. Appiukko jopa kutsuu itsensä kylään kun meillä on hääpäivä!!

Tähän väliin käyn ottamassa ensimmäisen kakun ulos uunista ja vatkaan toisen sinne. Ja tarttee armaalleni soittaa synttärionnittelut.

Hyvin näytti kakku onnistuneen. Teen toisen pienemmän kotitarpeisiin, tarvitsee vain aikaisin aamulla käydä kaupassa ostamassa joko rahkaa tai tuorejuustoa. Eli vielä on muutama tunti aikaa miettiä mitä siihen laittaisi sisuksiin. Ajattelin testata sellaista vanhaa ohjetta missä oli pikakahvia sekoitettuna kermavaahto-juustosekoitukseen, mutta kun en viitsi koko pakettia ostaa niin vaihdan sen cappuccinojauhoon. Tosin kotona on vaan sokeroimatonta, niin tarttee kattoo etten liikaa sokeria lisää siihen sörsseliin. Ja kun täällä ei oo sellaista hyytelösokeria olemassakaan niin kuin suomessa niin pitää sitten muistaa ostaa liivatteita kanssa. Eiköhän se siitä, appiukolle onneksi kelpaa kaikki mikä on lähtöisin minun keittiöstäni. Yleensä ottaa vielä loppuruoat mukaan seuraavan päivän ateriakseen. Ja on se mukavaa kun kehuu että hänen paras - tai suosikki- miniänsä on niin hyvä kokki ym... ja mikäs siinä kun on ainut miniä! Silloin on helppo olla paras kaikessa, ja sehän se minulle sopii!

Ostettiin uusi kamerakin, tai oikeastaan kaksi kun olivat tarjouksessa, toinen itselle ja toinen kummitytölle lahjaksi. Täytti tänä vuonna 16 ja lopettaa peruskoulun nyt, niin onhan se nyt yhden uuden kameran arvoista! Jos hyvin sattuu niin voin jopa laittaa kuvat leipomuksistani tähän liitteeksi, oon niin katteellinen niistä muista hirmuhienoista blogeista mitä olen viime aikoina kuolannu! Musta ei sellaista mestaria ikinä tulekaan, mutta onhan se kiva harjoitella!

 

Glitterfy.com *Glitter Graphics*