Kotona, sydän kipeänä kaipauksesta, mutta kyllä se tästä. Onneksi on ihania ystäviä ja perheenjäseniä. Taidan jättää puheenaiheen nyt tähän, ikävän kanssa on opittava elämään ja huomenna on paluu kipeään arkeen, eikä vapaapäiviä lyhyitä viikonloppuja ennen ole ennen kuin huhtikuun lopulla. Ensi vuonna ovat nuo kirkonpyhät tosi myöhäiseen.

Lento meni nukkuessa, paikat puutuivat, oli ahdasta koneessa, eikä vain omien ylikilojen takia. Junassa vielä ahtaampaa ja lonkat ja polvet lukossa, mutta kaipa ne siitä aamuun vetristyy. Taidanpa ottaa ihan kiusallanikin oluen, sattui sitten kihtikantapäähän tai ei.

Taivaalle syttyi uusi tähti............... siellä se on tuikkinut jo muutaman viikon, toivottavasti tuikuttaa Mikolle kovasti!!!