Yksi päivä on kaikki päin p:tä, toisena on kaikki hyvin ja kolmantena on kyllästynyt kaikkeen. Tää ylämäki alamäki noitten työasioiden takia sais nyt luvan loppua. Mä tykkään työstäni ja mä tykkään työntekijöistäni - tai eihän ne minun työntekijöitäni ole, mutta minun alaisuudessani kuitenkin... meillä on mahtava asiakas jonka kanssa voi puhua suoraan Suomen kielellä eikä tartte kierrellä ja kaarrella, mulla on kivoja kolleegoita ja muutama exkolleega joista on tullut hyviä ystäviä - siis ei kavereita vaan ystäviä. Työmatkan pituus harmittaa mutta antaahan se aamulla tunnin lisää aikaa torkkua ja illalla parantaa maailmaa. Mutta mua ottaa niin päähän kun joutuu aina odottamaan toisten tekemisiä. Ja administrointi vois olla kyllä vähän nykyaikaisempaa, samoin raporttien tekeminen. Mutta itse pystyy siihen asiaan auttamaan - minä lähetin kotiin 10 Megaa prosesseja jotta saan uudistettua pari juttua Englantiin. Niitten prosessit on kuin mikälienee raamatuntekele apostoleja täynnä mutta ilman mitää järjestystä - vanhentuneet prosessit vielä siellä ilman päivityksiä vaikka uusi ohjelma ollut käytössä lokakuusta lähtien. Ja sitten todellakin se että mä haluan tiimiin tunnelman takaisin - yhtäkkiä kaikki alkoivat oikkuilemaan ja käyttäytymään kuin pahaiset kakarat, siellä on kaksi riidankylväjää ja ne minä otan puhutteluun huomenna jotta ei tule käymään kuten vanhan isännän kanssa että joudutaan poistohommiin...

Ericillä on yövuoro ja mulla taitaa muuten olla PMS... hakiessaan minut asemalta armaani oli käynyt ostamassa minulle ison puskan tulppaaneja ja toisen missä oli tusina ruusuja, jo Valentiinin päivää varten (kun on silloinkin yövuorossa ja nukkuu koko päivän) On se vaan ihana!!!!

Ja sitten minä idiootti menin vetämään pussillisen vaahtokarkkeja! Minä joka en käytä sokeria!!! Ja nyt on sitten niin hyper että itseäkin pelottaa! Otan kissan kainaloon ja siirryn yläkertaan...