Tais tää nyt sit kuiteskin onnistua, jotenkuten. Kyllä noita hienouksia sit ehtii tutkimaan joskus myöhemmin. Mistäs tän tarinan nyt yhtäkkiä alkaisi... noh, olen 44 vuotias nainen joka muutti tänne Hollantiin vuonna 2005, meni naimisiin ihanan nallekarhun (poliisin) kanssa ja nauttii elämästään parhaan kykynsä mukaan. Matka Tampereelta tänne Lelystadiin mutkistui pariksi vuosikymmeneksi jotka vietin Tukholmassa ystäviä hankkien ja ihmetellen että mitä se minun elämäni joskus vielä tulee olemaan. Suomen kieltä ei tule enää niin usein käytettyä eli tämä blogi on sitten sellaista aivojen vetreyttämistä ja suomen kielen sanallista hallintaa harjoittamista. Ruotsin kieli alkaa vetäytymään takaosalle kun hollannin kieli tulee vahvemmaksi ja päivät menevät englannin kieltä käyttäen töissä ja suurimmaksi osaksi kotonakin.

Tähän ikään on ehtinyt nähdä yhtä ja toista eli paljon mikään ei hätkähdytä, muuta kuin se miten oma suhtautuminen asioihin muuttuu kriittisemmäksi mitä vanhemmaksi tulee. Ja samalla ymmärrys toisia ihmisiä kohtaan kasvaa ja rajoittuu samalla aikaa. Ihan kaikkeen ei jaksa eikä viitsi reagoida, mutta avoimemmin kuin ikinä ennen sitä antaa ihmisten ymmärtää ettei mitään palturia tarvitse minulle pölöttää. Äitiini tulen, kuulemma. 10 vuotta sitten sen myöntäminen olisi ollut itkun ja hammasten kiristelyn takana, mutta tänä päivänä siitä on ihan niin kuin salaa ylpeä.

Elämäni polun aloitin 1963, vanhempieni ensimmäisenä lapsena, jonka he tekivät äitini 17-vuotispäivänä (synnyin melkein päivälleen 9 kk sen jälkeen) mutta lapsuuteni vietin suurimmaksi osaksi mummulassa, lukuunottamatta muutamaa vuotta ennen keskikouluun menoa, jolloin jouduin (siltä se tuntui silloin ja vieläkin) asumaan äitini uudessa perheessä (siskoni, äitini, uuden veljeni ja isäpuoleni kanssa). Mummulassa asuin sitten kouluaikani, tulin ylioppilaaksi ja vuosi sen jälkeen muutin omaan asuntooni. Pari vuotta myöhemmin tempaisin sitten kunnolla ja muutin Ruotsiin kostaakseni silloiselle poikakaverilleni jonkun mitättömän virheen - ja sille tielle jäin. 1984 muutin Tukholmaan, tarkoituksena olla siellä pari vuotta ja oppia hallitsemaan Ruotsin kieli, mutta kuinka ollakaan, elämä meni viitosvaihteella eikä ikinä tullut aikaa miettiä tarkemmin tulevaisuuttaan ennen kuin vuonna 2002 kun otin eron silloisesta aviomiehestäni kyllästyneenä jatkuvaan pahoinpitelyyn ja mustasukkaisuuteen. 2004 tapasin sitten nykyisen aviomieheni - missäs muualla kuin netissä - ja sitten 2005 menimme naimisiin, häät sekä täällä Hollannissa että Suomessa ja muutin tänne - enkä ole päivääkään katunut, päinvastoin! Hollannista tuli minulle kotimaa heti, mutta järjestyksen vuoksi pitää mainita että se on siis vasta kolmas. Mutta kolmas kerta toden sanoo ja siksi blogin nimikin:Kolmas kotimaa Hollanti. Tarkoituksenani on ilmaista ajatuksiani tästä maasta ja tämän maan tavoista, hyvistä ja pahoista ja muutenkin vaan turista suomen kielellä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

Niin juu ja meillä on sitten 3 kissaa, Juuso joka on ollut elämässäni jo 15 vuotta, hänet joku roippasi parvekkeelleni Tukholmassa, sekä Bossie ja Pumpuli, jotka asuivat alunperin naapurissa mutta adoptoivat meidät ja kun naapuri muutti allergisen tyttöystävänsä kanssa uuteen taloon niin hän pyysi meitä ottamaan kaksospojat. Nuo kissat kyllä hallitsevat meidän elämäämme, mutta mikäs siinä, kivoja katteja!

 

readyfortheweekend.gif
Glitterfy.com *Glitter Graphics*