Katseltiin Ericin kanssa telkkaria ja syötiin myöhäistä aamiaista. Ericillä on iltavuoro joten laiskoteltiin vaan yhdessä, ja televisiosta tuli sitten ohjelma tämän vuoden Kuningattaren päivän juhlaohjelmasta. Ja yhtäkkiä vaan PANG, auto ajoi läpi yleisön, yli aitojen ja törmäsi patsaaseen... ja ihmisiä lenteli ympäriinsä kuin räsynukkeja ja hetken aikaa ajateltiin että onko tämä nyt jotenkin yhteydessä Apeldoornin vakuutusyhtiön mainoksiin - even Apeldoorn bellen! - ja sitten se kolahti, se oli ihan oikeesti se mitä tapahtui, ihmisiä kuoli ja loukkaantui meidän silmiemme alla, vaikkakin vain televisiossa. Se ei ollut elokuvaa, se ei ollut reportaasi jostain kaukaisesta maasta, se oli muutaman kymmenen kilometrin päässä, tapahtuma oli jotain missä olisin itse halunnut olla mukana kun aurinko paistoi ja ihmiset olivat niin hyvällä päällä ja koko kaupunki oli oranssi!

Nyt on liput puolitangossa ja jos ei ole kunnon lipputankoa niin liput on vedetty alas, oranssi vaihtuu mustaan, juhlaohjelmat peruttu, paitsi tietysti pääkaupungin ryyppyjuhlat, mutta niidenkin loppumisaika on laitettu aiemmaksi.

Kirjoitin suruadressin alle netissä, itselläkään eivät meinaa kyyneleet loppua, minä joka en yleensä reagoi mihinkään... aloitin pyykinpesun ja siivoamisen kun en voinut jäädä zombieksi sohvalle ja kuuntelen uutisia, koko ajan...

No, elämä jatkuu ja mulla on nimpparit!

Onneksi olkoon ihanalle tädilleni Ipulle hänen syntymäpäivänänsä, tuleekos ens vuonna kutsu juhliin?????