Ei tuo plokitus tuolla muualla maittanut, täällä juureni syvät... 
Paljon on ehtinyt tapahtua viime kirjoituksien jälkeen. Ehkäpä jonain päivänä vielä kopioin muut plokitukset tuolta maailmalta tänne sivuihin. 
Matkusteltu on, työn ja vapaa-ajan vuoksi. Työ vei Edinburghiin, Skotlantiin - ja 7 työpäivän kuluttua edessä on pakotettu lopputili kun konttorimme suljetaan. Olen siis ravannut Skotlannissa antamassa omaa työtäni pois jollekulle joka siitä ei piittaa eikä neuvoja arvosta... Vapaa-aika vei meidät kahden viikon lomalle Turkkiin, Antalyaan, ensimmäinen ja viimeinen all-inclusive matka hotellialueelle... ei edes moskeijaa alueella ja euroilla piti maksaa tuplasti kalliimpia hintoja kuin täällä Hollannissa. Ei ikinä enää Antalyan Lara-rannalle, vaan jos mennään niin sitten Alanyaan ja vuokrataan asunto sieltä viikoksi pariksi...
Kuvia lykkään kunhan kerkiän.
Nyt tulee aikaa taas blogata, työpaikkoja tulee siis haettua netin välityksellä 7 heinäkuuta lähtien.
Meillä on nyt 4 kissaa, Pumpulin ja Bossien seuraksi hankimme Mimmin ja Ollipollin, tammikuussa vuosi sitten. Saunomme kuten aina ennenkin, pari kertaa viikossa.
Äiti kuoli elokuussa 2010, appiukko kesäkuussa 2011, armaani sisar Heidi sai juhannusaattona kaksostytöt! Eli tasapaino perheenjäsenten määrässä taas. Minä ihan hassahtanut niihin pikkuisiin.
Facebook on ollut tukena yhteydenpitoon ystäviin ja perheenjäseniin.
Ja uusia ystäviäkin on tullut hankittua, parhaat ystävät ovat Laurie ja Gerard lastensa Alexin ja Lizzyn kera. Heistä varmaan usein tulen juttelemaan tänne. Luzin kanssa ystävyys jatkuu, saa nähdä miten tuo työttömyys siihen vaikuttaa.  Kieltä virallisesti osaamattomana ei taida työtarjouksia minulle pahemmin poikia... Luz taas saa paikan kuin paikan mitä hakee.
Juu ja kai alan 13 viikon laihdutuskurssin meidän paikallisen sairaalan ylipainopolilla, varmaankin vasta syyskuussa, ja hyvällä onnella Laurien kanssa. Elokuussa aion sukulaisiin Suomeen...
Siinä sitä näin aluksi. Kestää aikansa jotta tästä tulee taas tapa.