Pitkäperjantai – ja töissä. Täällä Hollannissa pitkäperjantai on kuin mikä tahansa muukin työpäivä, pääsiäismaanantai sentään on vapaata. Paitsi tietysti meidän osastolla kun on 24/7 palvelu. Pomo kuitenkin komensi minun ottamaan maanantain vapaaksi, alkaa jo pikku hiljaa tajuta että olen tavoittamassa kipukynnykseni. Jaa että mitäkö on tapahtunut? En tiedä, keväisin kissat mouruaa ja jotkut ihmiset sekoaa... Meidän osastolla on sitten ihmiset valinneet maaliskuun sotakuuksi. Yksi lähti kävelemään kesken työvuoronsa kun henkilöstöpäällikkö sanoi sille että sen pitäis lopettaa valittaminen työvuoroista ja keskittyä työhönsä, no ehkä vähän sulavammassa muodossa, mutta kaveri häipyi sanomatta sanaakaan. Toinen ei tullut töihin lainkaan ja kun vihdoin viimein sain hänet kiinni niin soperteli puhelimessa jotain valtavista vaikeuksistaan ja tuli töihin viikonlopuksi ja teki saman katoamistempun taasen. Ja tuleva mentori sitten meni ja kihahti kunnolla – ystävystyttyään vanhemman miespuolisen kolleegan kanssa soittelivat sitten toisillensa joku sunnuntai-aamu ja väärinkäsittivät toisensa täydellisesti. Ja toivat ongelman töihin kirjoittaen uhkauskirjeitä toisilleen jne jolloin tietysti firman häiriköintipolitiikasta johtuen minä ja kolleega sitten jouduimme niitä selvittämään. Ja syypäät eivät suostu ymmärtämään mitä he muka ovat tehneet väärin. No nuori nainen väittää että vanha herra haluaisi muutakin kuin platonista suhdetta, tämän väitteen kuultuaan vanhus hermostui tosissaan sanoen ettei koskisi neitoseen edes viiden metrin varrella ja siitähän se soppa sitten syntyi, varsinkin kun neitonen kieltäytyi vastaamasta puheluihin jotta vanhus olisi saanut selittää oman versionsa... ja kyseisellä neitosella on kenties skandaalinomainen halu kellistää joka ikinen kolmen jalan omistava henkilö – varsinkin jos miehiä ei sattuisi kiinnostamaan... apuva, tämä on kuin joku perkuleen Kauniit ja Rohkeat – paitsi ettei olla filmitähtien pärstäkertoimilla lahjottuja. Ja tämä on vaan alkua, mulla alkaa ihan tosi katkeen pinna, nämä ihastuttavat työntekijäni kun keskittyvät liikaa yksityisasioihinsa niin he mokaavat sitten töissä sillä seurauksella että yli puolet minun työajastani kuluu anteeksipyyntöihin ja muutoksien tekoihin ja korjauksiin ja uudelleen kouluttamiseen – vai yli puolet? Sanoinko tosiaan niin? Siis 200 % ajastani, kun tupakillekaan ei enää kerkiä ja lounaasta muistuttaa vaan karsea vatsakatarri – Losecit on taas poikaa.

Meillä on tällä hetkellä 5 avointa työpaikkaa ja jos tämä jatkuu tällaisena, niin kohta niitä avoimia työpaikkoja on 6. Minä mokoma kun en osaa laittaa itteäni etusijalle yleensä, mutta nyt minulla on mies joka huolehtii – ja on nyt huolissaan. Eihän siitä mitään tule että minä itken joka ilta kun olen niin pirun väsynyt kaikkeen. Rakastan työtäni ja ihmisiä joiden kanssa sitä teen, mutta en minä jaksa idiootteja kuunnella ja niiden ongelmia ratkoa. Vetäkööt saappaat jalkoihinsa ja astelkoot ulostekasojensa keskellä pois minun elämästäni!

Perheessä on ongelmia kanssa, ei minulla ja Ericillä, vaan Ericin äidillä. Kai jo kerroinkin että viime kesänä hänen miesystävänsä yritti kuristaa hänet hengiltä, nyt on sitten tullut selville ettei anoppi saanutkaan mitään psykologiapua vaikka sitä luvattiin ja on nyt sitten ihan sekoamassa. Pelkää omaa varjoaankin, juo minkä kerkiää että voisi unohtaa, unohtaa sitten syödä ja muutenkin kaikki on päin honkia. No Eric on tietysti töissä eikä voi ottaa vapaata kun on erikoispyhä – ja Ericin sisko on ollut tästä tietoinen jo kuukausia kertomatta meille!!!! Epäinhimillistä pitää tällainen asia salaisuutena kun kyseessä on ihmisen henkinen terveys!! Eric menee sinne Terneuzeniin maanantaina ja yritämme saada anopin hoitoon. Ottaisin sen meille kotiin myös, mutta Eric lähtee viikoksi Saksaan poliiseja treenaamaan ja mulla on pitkät työpäivät, ei siinä voi alkaa sairaanhoitajaa leikkimään.

Viime viikonloppu oli ihana! Perjantaina siivottiin Ericin kanssa aamukolmeen (katseltiin kyllä pari filmiä siinä sivussa toisella silmällä) ja valmistauduttiin entisen kolleegan ja hänen perheensä vierailuun. Suuri oli success!!! Ruoka onnistui yli odotusten, saunottiin tuntikaupalla, poika tykkäsi olostaan ja ruoasta ja osaa käyttäytyä tosi hyvin, vaikka on vasta 5 vuotias. Aamiaiseksikin nautimme saunomisesta ja yölläkin oli niin lämmintä että istuimme puutarhassa tuntikaupalla kynttilälyhtyjen valossa jäähdyttelemässä. Jäi kiva mieli – jonka tietysti taas joku työongelma heivautti helkutan nuusaan, mutta tulemme tapailemaan jatkossakin. Sitten tuli Car iltapäivällä myös saunomaan ja ratkottiin taas kaikki maailman ongelmat. Nukahdin sohvalle puoli seitsemältä illalla, heräsin puoli kymmeneltä katsomaan Mediumin, ja puoli yksitoista sänkyyn ja unta kuulaan.

Että sellaista tällä erää. Mites teille???

Editointia:

Tulin kotiin, jo hieman aurinkoisemmalla päällä, tänään tuli lunta ja sitä on tulossa koko pääsiäisen pyhät. Sulihan se pois mutta rakeet löivät nenänpäähäni naarmun :D

Ja yllätys yllätys, vaikka vähän toi mun nenäni siihen malliin haisteli että sellaista postia vois olla tulossa, eteisen lattialla odotti ihana kirje, kutsu häihin Suomen Turkuun. Onnittelut jo etukäteen Sanna, meidän tarvitsee tarkistaa kesälomasuunnitelmiamme, kun kissavahti on silloin Mallorcalla, mutta teemme parhaamme. Ja sama maku meillä on näköjään vieläkin – Viivi ja Wagner!!!!!

Hain jääkaapista viimeviikolla saamani viinipullon, ois siellä lahjaksi tuotu kermaliköörikin odottamassa, mutta otan nyt yhden ihan vaan kun on perjantai, ja hipsin sitten yläkertaan nukkumaan ressiä pois. Jippii!!!!!!!!!!!! 3 päivää vapaata.

Onnea onnea onnea vaan ihanalle Tarja-mummulle kanssa, synttärit tänään siellä Tampereella ja sain tosi kivaa sähköpostiakin, Vai ei velipojaat muistaneet, anna niille satikutia! Toivottavasti muistavat ees jälkikäteen. Ja isällä kyllä yleensä toi muisti pelaa (ainakin jos ovelasti muistuttaa)