Kuulin uutisia viikolla jotka saivat minut unohtamaan omaan napaani tuijottamisen, mutta lupasin että en kerro niistä ennen kuin kaikki on ohi ja ok.

Ja nyt sitten istun tässä tietokoneen edessä ja myönnän että joskus maailma pysähtyy ihan omaan itseenkin kohdistuvista uutisista.

Minä menin vihdoin viimein naistentautien polille - juu Hollannissa on eri nimet ja ei oo yksityisgynekologeja - luulin vain keskustelevani tulevista vaihdevuosista ja kenties saavani helpotusta runsaisiin vuotoihin.

Tulos: kauheat kivut kun tekivät biopsian - siis koepalat kai suomeksi - ultrassa näkyi vasemmanpuolen munasarjoissa valtava 10 sentin kasvain joka joudutaan leikkaamaan pois, kohdussa ja kohdunkaulassa solumuutoksia, 3 viikon kuluttua saan tietää lähteekö kaikki vai vain munasarjat.

Sokissa vieläkin, haloo maailma mulla on nuorempi mies ja tulevaisuuden suunnitelmia, no ei nyt lapsia oltu suunniteltu, mutta tämä ei ole reilua!!!!

Ja mikä pahinta - minä vain ajattelen töitä - siellä ei ole minulle sijaista! Olin jo ottanut selvää että voin Suomeen lähteä hätätapauksessa 2 viikoksi - mites sitten kun leikkaus vie oman aikansa ja tämän kokoiselta valaalta vie toipuminen pitkän ajan!

En minä piruja maalaa seinälle - ja varmasti katson positiivisesti tulevaisuuteen, uskon ajatuksen parantavaan voimaan ja ystävien rukouksiin - mutta nyt pysähtyi mun maapalloni hetkeksi.

Että sellaista - appiukko tulee kylään ja varmaankin nautimme alkoholia ennen kuin Eric tulee kotiin ja saa selittää miksi olen surullinen....