Joskus kauan sitten luin kirjan Torstai on toivoa täynnä, John Steinbeck kai sen kirjoitti, ja siitä lähtien se on ollut "aamuvirteni" eli vaikka kuinka pahalta olisi tuntunut niin maanantaista perjantaihin ei valiteta vaan mennään töihin ja tehdään töitä.

Nyt on maanantai - ensimmäistä kertaa elämässäni EN HALUA MENNÄ TÖIHIN! Ei ole krapulaa, onhan maanantai, takana 8 tunnin yöunet ja laiskottelijan viikonloppu... en vaan halua! Ericillä on aamuvuoro, eli minäkin menen jo tuntia aiemmin konttorille kuin pitäisi. En vaan halua.... mutta no niin, aina ei saa sitä mitä haluaa....

Lieneekö edes syytä pitää tätä blogia yllä????