Maanantain pitäis todellakin olla hyvä päivä, kunhan vain herää ajoissa kunnon yöunilta. Vaikka ois unenpuutettakin niin päivä on vieläkin hyvä kunhan ehtii junaan. Ja saa torkkua jonkin aikaa. Vielä parempi se on jos voi asemalla juoda Latte Macchiaton.Ja vaikkei voiskaan niin töissä ainakin oottaa kuppi kunnon espressoa... ja hyvät huomenet jaettuani työntekijöilleni yleensä vaan mietin että 4 aamuherätystä ennen viikonloppua ja isken hampaani ja kynteni kiinni työhön - vieläpä hymyillen! No viimeiset kaks viikkoo on vaatinut multa hirveesti, meille on tulossa uus projekti, tai siis projektina on uuden palvelun implementointi meidän osastolle - käsittäen kaikkea mahdollista lisätyövoiman palkkauksesta proceduurien kirjoittamiseen, treenauksen suunnitteluun ja toteutukseen, testeihin, uusien telelinjojen tilaamiseen, tappeluun IT-porukan kanssa, ja vielä siinä sivussa hoitamaan kaiken työnjohtajahomman ison pomon ollessa lomalla ja työnjohtajakolleegani (joka vois ikänsä puolesta olla mun poikani) 2 viikon sairasloman ja sen jälkeisen viikon puoliaikaloman aikana. No minähän sisukkana ittepäisenä härkänä ja suomalaisena menen läpi vaikka harmaan kiven ja kun on aina pitänyt olla "Miss perfect" niin teen työni yksinkin niin että varmasti tulee kymmenen pistettä ja papukaijamerkki...

No nyt sitten maanantaina isopomo palasi lomiltaan, kolleegakin päätti tulla kokopäivähommiin taas ja minä aloitin aamuni tarkistamalla valituslistaa sähköpostistani. Koska suurin osa johtui kolleegani asianhoidosta oman kesälomani aikana niin vähän niinkuin komensin häntä hoitamaan oman osuutensa ja minä keskityin sitten viikkoraportointiin asiakkaalle ja sisäisesti firman isoisopomolle. Ja tarkistamaan palvelutasomme joka normaalisti on 100 % 24 tuntia vuorokaudessa 7 päivänä viikossa...Kuten viimeviikon tuloskin tänä aamuna näytti... Juoksin kokouksesta toiseen, minut auditoitiin, siis firman audiittori (sisäinen tarkastaja) tuli tarkastamaan miten meidän prosessit ja proseduurit on kohdallaan ja ylösmerkityt numerot pitävät paikkansa. Ja senkin vielä hoidin kehujen kanssa. Ja työntekijöiltä tuli taas tosi mahtavaa palautetta niin että hymy pysyi huulillani pitkään... Sitten tuli aika päivittää hommat isonpomon kanssa ja minä sinne sitten muistiinpanojeni kanssa. Kokous kesti melkein kaksi tuntia ja kun olin antanut vastaukset kaikkiin kysymyksiin ja hän oli taas toimintasuunnitelmat päivittänyt, hän totesi että hän ja kolleegani ovat minulle velkaa kunnon kaljaillan ainakin tästä parin viikon panoksesta. Asiaan kuuluu että kun kolme viikkoa sitten palasin lomiltani, niin löysin olevani ilman minkäänlaista päivitystä yksin hommissa eikä kolleegani ollut edes tehnyt omaa osuuttaan työnjohtotöistä lomani aikana... per**le. No sitten siihen isopomo vielä että meidän, minun ja kolleegan nyt pitää sitten jakaa työtehtävät tasan. Viitaten projektiin. Johon minä että myös työnjohtotehtävät. Sitten kipinkapin bussille ja juna-asemalle ja siellä kolleega sitten sanoi että noniin, tasataan hommat hän ottaa projektit ja minä operaation, siis päivästä päivään työnjohdon. Per**le ja saa**na ja v***ukin vielä, katsoin poikaa silmät pyöreinä ja sanoin että kuinka nyt englantilainen ei englantia ymmärrä... ja hän vaan intti että sitä se isopomo tarkoitti että kun hän on nyt tässä halukas valmistautumaan osastonhoitajan virkaan niin tämä projekti kuuluu nyt hänelle. Ja kattia kanssa! Luulee taas saavansa multa puhtaan pöydän ja sitten muka kerätä ittelleen kunnian. No, mulla on onneksi asiat niin hyvin että firman joka osaston vastaavat yleensä kääntyvät minun puoleeni neuvoja varten ja myös muistavat mainita tehokkuudestani toisille. En ikinä ala tekemään toisten osastojen hommia, mutta saatan neuvoa miten ne nopeimmin saa hoidettua ja kun olen vielä saanut hyvän tiiminvetäjän maineen niin neuvoja saa jaella aikas usein. Kolleega on taas se että kun joku kysyy jotain niin neuvomisen sijasta se tekee jonkun Excel kaavion ja antaa niille käyttöön ja jos siihen sit tulee joku moka niin kolleega on ainut joka sen osaa korjata, ja tällä tavalla se pitää sitten tiettyjä lankoja käsissään. Mutta mulle riitti nyt! Pomo kyseli jo muutamaan kertaan mitä mieltä olisin osastonjohtajan hommasta, sanoin että hiljaa hyvä tulee, katellaan nyt miten saadaan nää uudet projektit hoidettua kotiin.... tarttee varmaan huomauttaa taas asiasta. Minä en nuole kenenkään mitään, mutta en anna varpaillanikaan tanssia. Kolleega luulee että minun funktioni on joku perkuleen kokouspäiväkirjojen kirjoittaja... Erehtyi! Ja mulla on näyttöö yli vuoden ajalta kuinka olen saanut tulokset 80 prosentista 96 prossaan vain järjestämällä työni oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan.....

No tulihan valitettua ja urputettua, mutta sapettaa vieläkin. Laitoin Ericillekin sähköpostia töihin mutta hänellä on tainnut olla liikakiireitä... Onneksi te olette olemassa :-p

Mutta Tiistaitkin ovat hyviä päiviä!!!!