Huomenna palaan töihin, sairaampana kuin olin silloin kun jäin sairaslomalle. Lauantaina kun olin menossa fysioterapiaan ja jo pari minuuttia myöhässä, niin liukastuin ostoskeskuksen kaakelilattialla ja nuljautin vasemman nilkkani ja löin oikean käden kyynärpään maahan, kassi lensi kaarena pari metriä, onneksi oli joku vanhempi nainen joka yritti minua auttaa ylös mutta olin niin pyörällä päästäni että vain istuin nilkkaani pidellen. Minuutin sisällä sain tasapainoni takaisin ja päästyäni polvilleni sain itseni sitten nostettua pystyyn. Parikymmentä metriä sen jälkeen astuin rikkinäisen kivilaatan päälle ja se upposi muutaman sentin veteen jota oli sen alla, mutta vesi roiskusi sitten polviin asti eli olinpas näky kun vihdoin viimein pääsin fysioterapiaan... ja sitten alkoi se hierominen, ensimmäinen vartti meni hyvin, muutaman kerran sain vetää vähän syvempään henkeä ja sitten se terapeutti löysi sen kipupisteen - siihen loppui minun puhumiseni ja itku alkoi, tai siis kyyneleet vain valuivat ja terapeutti käski rentoutumaan - rentoudu siinä kun koko käsivarsi on tulessa. 10 minuuttia vielä kidutusta ja sitten kun nousin siitä pediltä ylös niin terapeutti kysyi että hikoiluttiko niin kovasti että se aluspaperi oli niin märkä, kun sanoin että krokotiilin kyyneleitä varmaan niin käski ensi kerralla pyytämään että hän lopettaisi. Eihän silloin koko hieronnasta tulisi yhtään mitään!!! Tiistai-aamuna uudelleen kidutukseen.
Kotiin ajoin joten kuten, nilkutin sisälle, otin lenkkarit pois ja ihailin turvonnutta nilkkaani. Sohvalle siitä ja jalka lepäämään... kaikki meni joten kuten, jopa rappusten ylösnousu mutta tänä aamuna meinasin jäädä yläkertaan, nilkkaan sattuu pirusti rappusissa alaspäin meneminen. Saa nähdä miten menee huomenna kun pitää laskeutua junasta alas. Itkettää jo etukäteen. Tapaan huomisaamuna työpaikan ARBOn (vähän kuin työpaikan terveyshoitaja mutta ilman lääketieteellistä koulutusta, ihan vaan konttoristi) ja sitten katellaan että teenkö kokopäiväisesti vai puolipäiväisesti töitä. Ainakin jätän särkylääkkeet ottamatta, otin niitä muutaman päivän ja sain vain pääni sekaisin, jos mahdollista niin pyydän lääkäriltä jotain lihaksia rentouttavaa kipulääkkeen sijaan.
Eli siis viikonloppu meni sohvalla, saunaankaan en mennyt kun Eric on yövuorossa enkä minä niitä rappuja olisi päässyt alas ilman apua. Että tällaista meillä täällä Hollannissa jossa ei edes näe jääkiekon MM-kisoja, perkule! Onnea vaan Suomen jääkiekkojoukkueelle pronssista, netistä luin vasta tänään uutiset.