Puolen vuoden stressi ja 2 kk muuttotouhut saivat sitten aikaiseksi sen että jalka ei nouse ylös ja selkä vihloo vaan. No, elämä on. Eilen käytiin kunnantalolla kirjautumassa ja sit vähän ostoksilla. Nyt on kylppärille oma pesukärry, ihanan pinkki, pakastepurkkeja tulevaan käyttöön, pari kilon purkkia kumimaisia karkkeja ja mitähän vielä. Siinä kai ne tärkeimmät. Kävelin "korkkareilla" - niitä olisin tuskin korkkareiksi kutsunut pari vuotta sitten - ja sitä saa nyt tosissaan katua. Se oli se viimeinen pisara. Eric joutui minut autolla hakemaan puolitiestä. 

Tänään maittoi uni kl 12 asti, toisaalta uni tuli vasta kello 4... koneellinen tiskiä on kuitenkin valmis ja pesin vielä käsinkin. Pesukoneessa jyllää iso karvainen viltti ja ainakin kerran puolessa tunnissa yksi tavara löytää paikkansa. Hiljaa hyvä tulee.

Enkä minä siis kuntoani valita. Kerroin vaan. Onhan tähän jo totuttu parin vuoden ajan. Muuten kaikki on hyvin.