Aamulla töihin lähtiessä oli kuutamo ja auringonnousun punaama taivas

1156555.jpg

Ja töihin kun pääsin, niin pitihän se arvata. Joulunpyhät niin kolleegat heittäytyvät nuhastakin saikulle. Itse tulin tänä aamuna pahoinvoivana töihin, tulin omalla autolla, jotta kun lähdemme tänään aikaisemmin pois, pääsen kotiin helpommalla kuin jos pitäisi täysissä junissa kulkea. Ihmiset kun valloittavat junat kokonaan pakettikassiensa kanssa matkalla sukulaisiin. Työntekijät olivat päättäneet järjestää lounasbuffetin kun firman tarjoama on ihan kammottava, viime vuoden perusteella. No minä voin edelleenkin eilisestä huonosti joten kieltäydyin herkuista, ihana valkosipulin tuoksu leijailee konttorilla, mutta kun ei niin ei. Ihan tosi, jos olisin edes hiemankin taipuvainen oksenteluun, niin varmasti helpottuisi tämä olo. Viime yönä valvoin tuntikaupalla kun oli niin paha olla ja nukkua kyljelläni ei onnistunut, eikä tosiaankaan mahalla nukkuminen, eli yritin samaa kuin kissatkin ja nukkua selälläni, ei onnistunut sekään. No kuitenkin, aamulla parin unitunnin jälkeen sitten aamiaispöytään, mitä ei ole ehditty kuukausiin meillä harrastaa. Sain alas 2 ruisleivän palaa paahdettuna Viola-levitteen ja vähärasvaisen Oltermannin kanssa ja kuppi kahvia päälle ja sit tietysti kutsui veski... Luulin että olo edes hieman helpottuisi, mutta ei.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Eilisestä suolaisen ruoan (itse en laittanut suolaa lisäksi mihinkään ruokaan) sormet ovat kuin nippu nakkimakkaroita ja housut kiristää. Ei yhden illan syömisellä kilot kamalasti nouse, mutta tämä turvotus on kyllä harmittavaa. Pyysin Ericiä tekemään salaatin tälle päivälle ja lämmittämään saunan siksi kun kotiudun konttorilta. Ja nyt sitten näyttääkin siltä että joudun huomennakin tänne konttorille. Työntekijät kyllä vakuuttavat että heillä ei ole mitään hätää, ja kun kumpikaan heistä ei juhli joulua, niin ovat sitä mieltä ettei minun tänne tarvitse moraaliseksi tueksi tulla, annoinhan minä heille vapaata uhrijuhlaksi ja Ramadanin päätteeksi. Saa nähdä sitten, olis se kiva saada edes yhtenä aamuna nukkua, varsinkin kun Eric on yövuorossa ja appiukkokin lähtee tänä iltana takaisin Amsterdamiin.

Perhejupakka jatkuu vaan, eilen soitti Ericin eno ja humalassa ilmoitti ettei halukaan Ericin isää uudenvuoden juhliin kun ei jaksa kuunnella jalkapallojuttuja. Oli sekin tapa toivottaa hyvää joulua – joten hyväksyn että meidän kerrankin oman mielipiteemme esittämisestä koko perhe alkoi käyttäytyä kuin murrosikäiset. No, ei se haittaa, menemme appiukolle uudenvuoden aattona ja sitten menemme tervehtimään hänen kantakuppilansa henkilökuntaa, siitä kotiin takaisin syömään tai juomaan jotain ja loppuillaksi kreikkalaiseen ravintolaan, missä yleensä tanssitaan pöydillä ja jalkakäytävä täyttyy rikotuista lautasista puolenyön jälkeen. Menköön nyt sitten anoppi ja mummu enolle jos haluavat, minua ei enää kertakaikkiaan kiinnosta. Meidän tarkoituksenamme oli vain juhlia uutta vuotta, eikä mielestäni sovittuihin asioihin tehdä viime minuutin muutoksia valkkaamalla ketkä voivat osallistua ja ketkä eivät. Ei tuo Ericin isä maailman älykkäin henkilö ole, mutta hyvätapainen ja aina herrasmies. Ja jos ei muita huvita hänen kanssansa juhlia, niin meitä kyllä! Ericillä on vain yksi isä ja isällä vain yksi lapsi, emme me häntä yksin jätä, varsinkaan uutena vuonna. Ainahan hän on meillä oli sitten mitkä kissanristiäiset tahansa. Jos ei muuta niin jatketaan sitten vaikka sitä remonttia koko uusi vuosi, tuleehan nopeammin valmiiksi sitten vierashuonekin. Tarvitsee jostain löytää aikaakin niiden verhojen tekemiseen.

Se siitä, tällä erää, saa nähdä muistaako eno edes soittaneensa. Eric soittaa sinne huomenna ja ilmoittaa ettemme tule.

Ai niin, lupasin kirjoittaa mitä sieltä Suomesta eksyikään mukaan. Lahjaksi saimme mahtavan Iittalan Kivi-kokoelman, 8 tuikkulasia (meillä olikin 2 väritöntä häälahjaksi saatua) ja ihana metallialusta niille. Ja Risto Ratian pyyhkeitä, siniset, punaiset ja beige-ruskeat, vieraspyyhkeet sekä pyyhesarjat. Pauligin kahvia, sitruunapippuria ja kahdet paksut mustat sukkahousut talveksi. Kaikki tämä äidiltä ja vielä kaiken tämän lisäksi Ericille joululahjaksi iso Lapin leuku. Me puolestamme veimme äidille ja Mikolle Hollannikkaat pehmeät sellaiset aamutossuiksi sekä pyjamat jouluksi, ja äidille meni 3 turkkia ja turkislakki, ja siskolle yksi turkki. Äiti saa kahdesta turkista tehdä turkisliivit, kun niissä oli niin lyhyet hihat. Eli äiteellä on nyt Sagan Minkkiturkki Hollannin tuliaisia -  ja istui kuin nakutettu! Samoin siskon turkki oli ihan viimeisen päälle. Veljelle ostimme kauko-ohjattavan Ferrarin – oli mieluinen! Muksuille jotain pientä tällä kertaa, suihkugeelejä, pyöränlamppuja, lippiksiä ja t-paitoja.

Itse ostimme saunakyltin, saunan lauteille uudet liinat samaa sarjaa kuin tyynymme, erilaisia saunatuoksuja, eukalyptusta, savusaunaa, metsää, tervaa jne. Ja kaksi saunatonttua, toisella sellainen kuppi siinä edessä mihin tuoksuja voi kaataa. Ja saunabriha. Ja kaksi saunamyssyä ja kaksi peppusta joissa saunatontun kuvat. Ja tekovihta. Niin ja äidiltä saimme oikeankin vihdan. Veljen  perheeltä ihana vaaleanpunainen oloasu jonkinlaista mikrokuitukangasta, olen kuin pupujussi siinä ja Eric sai ihanan Aku Ankka-pyjaman sortseilla. Ja tietysti saatiin muksujen valokuvia, niin siskon kuin veljenkin lapsista. Ostimme myös 10 kiloa ruisleipää ja Nordqvistin erilaisia teepusseja. Ja hiukset piti Suomessa värjätä, mutta kun ei aika antanut periksi  niin hiusväritkin tulivat mukana Hollantiin. Juu ja tikkuaskeja – ensi vuoden joulukalenteria varten. 10 tikkuaskia maksoi 50 senttiä, täällä maksaa yksi aski sen saman. Mitäs muuta meillä olikaan mukana kun sitä ylipainoakin oli niin paljon? Juu, siniset ulkokynttiläledilamput. Juu, kahdet saapikkaat, toiset karvavuorilla ja toiset korkokengillä J Sekä pari AkuAnkka pokkaria, Viivi ja Wagner pokkari ja joku dekkari joulukirjaksi. Niin ja Oltermannia ja Violaa eri makuja, luumuhilloa joulutorttuihin kanssa.  Että olihan siinä kannettavaa. Niin ja vielä niitä nimimukeja, tilattiin 5, Ericin äitille ja isälle, enolle ja tädille, ja Carille kanssa. Ja appiukolle tuotiin sitten erilaisia Koskenkorvan maustettuja viinoja. Jos oltais oltu autolla, niin ostoksia olisi ollut taatusti enemmän, mutta olen kyllä tosi iloinen että olimme lentäen reissussa. Asunto on tupaten täynnä tavaraa jo muutenkin!

Kirjoitan tätä töissä ajankuluksi, espressokupponen sai virkeäksi, mutta odotan jo innolla että viimeiset 40 minuuttia olisivat pian ohi.

Tänään laitan miehille vielä boerenkool (se on sellaista jännää kaalia joka kasvaa isoiksi pensaiksi ja kutistuu ihan pieneksi höyrytettäessä) ja punakaalia omenoiden kera, sekä tietysti eiliset jouluruoat siihen lisäksi. Itse keskityn Janssonin kiusaukseen ja varaudun sitten moneen litraan vettä – lorautin kerman sekaan kummankin anjovispurkin mehut, no olihan sitä kermaakin 5 dl, mutta kun nyt jo on kroppa tässä kunnossa tavallisen suolan takia, niin tiedän että Janssonin jälkeen olo on kuin suolaamosta tulleella joulukinkulla – ei yhtä harmaa, mutta yhtä pullea! Joulunjälkeistä aikaakin on tullut ajateltua, vihannekset odottavat valmiina, kuten myös kaikenlaiset kalat ja äyriäiset pakasteessa. Ostin jopa kaksi hummeria, Ericille ja minulle uudenvuoden päivän illalliseksi.  

Nyt sitten keskityn vain joulusta nauttimiseen, vaikkakin se saattaa olla osapäiväistä. Päivityksiä ei varmaan ehdi tapahtumaan ennen kuin ensi vuoden puolella, kun käytämme vapaa-aikamme appiukon asuntoa remontoiden.

Onnellista Uutta Vuotta kaikille Vuodatuksen bloggareille ja lukijoille, perheenjäsenille, sukulaisille ja ystäville sekä kolleegoille!