Tarina lyhykäisyydessään - opetti taas että älä hermoile etukäteen - pitkän ajomatkan jälkeen saavuimme talolle ja muutaman kommelluksen jälkeen porukka eteisessä, kun kälymme ja lankomiehemme vanhin tytär katsoi hääkuvaamme (juhlistammehan hääpäiväämme) ja sanoi "ei kai tää oo teidän talo?" mitäs siihen muuta kun nyökätä ja näyttää se meidän seinätaulu. Ja sit alkoi epäuskoisuus ja innostuminen ja onnittelut ja pusut ja halaukset ja vaikka mitä! Tunnin sähinä ja hälinä ja samppanjat ja aika laittaa vellit tytöille... ja tuli pimeys! Mikro posahti - täys kaaos ... ja sit perhe sanoo, sellaista se on kun on asuu maalla, aina pitää olla taskulamppu. Sit syötiin taas, juotiin taas, ihailtiin taloa, selitettiin, katseltiin valokuvia, saatiin lisää haleja.... nyt kaikki muut nukkumassa paitsi minä ja Eric. Eric yrittää saada Mimmiä ja Ollipollia sisälle, ottivat ilmeisesti herneen nenäänsä Babyn takia. Pumpuli ja Bossie moikkasivat sitä kuin vanhaa kamua. Mun selkäkipuni hellitti Hymiö grin Ja perhe on jo laatinut kylpy- ja saunalistat ja suunnitellut meidän takapihan uusiksi. Mä tartten loman Hymiö grinon ne ihania Hymiö heart ihan suotta hermoilin.

Tuon kirjoitin lauantai-yönä. Tänään olen sitä mieltä että tästä perheestä pitää nauttia vain pieninä annoksina..... mun keittiö ei ole enään minun, mun matot järjestelty ja muutenkin menee varmasti viikko jotta saadaan talo taas meidän kuntoon. Enkä ole tottunut jatkuvaan meteliin. Televisio, radio, lasten youtube, lapset ja kaiken yli kuuluu käly ja anoppi. No tänään järjestin sitten yllätyksen. Kälyn paras ystävätär tuli yllätyksenä lasten syntymäpäiville... nyt kaikki ovat takapihalla, kohta alkaa satamaan mutta se tuskin haittaa. Mulla on naistenvaivat ja haluaisin vain lähteä piiloon ja olla hiljaa...