Juuso nukkui pois. 17 vuotta sitten kesäkuun lopulla joku viskasi pienen kolmekuukautisen kissanpennun parvekkeelleni eikä kukaan sitä tullut hakemaan pois. Siitä tuli sellainen pomottaja ettei paremmasta väliä - se kiukutti ja kiukutteli, se kurnutteli ja kuherteli, se pissas kenkiin ja kenkien viereen, se oli pihan tyranni ja kuningas ja se oli hellänkipeä ja seurankipeä ja aina kerjäämässä jotain hyvää.

Tämä kesä oli Juusolle liian kuuma ja se jostain syystä kehitti itsellensä jonkinasteisen kasvaimen - ja se nesteen keräytyminen keskivartaloon tehden Juusosta ihan intialaisen lehmän näköisen rasitti sitten sydäntä yhtä lailla kuin raajojen toimintaa.

Ihana eläinlääkäri, asiallinen nuori mies, antoi meidän itkeä rauhassa ja jättää Juusolle jäähyväiset, antoi Juuson nukahtaa syliini ennen kuin antoi viimeisen piikin.

Juusoa tulee ikävä, mutta parempi näin kuin löytää se jostain nurkasta kuolleena tai katsella sen kipukohtauksien yltymistä. Nyt se vielä lauloi viimeiset laulunsa autossa ja katsoi minua ymmärtäväisesti silmiin... tietäen mitä tapahtuu ja miksi.

Nyt pitää vain jollain tavalla kertoa tämä Ericin isälle - ja noille kahdelle punaiselle raidalliselle jotka jo nyt hakevat ystäväänsä joka nurkasta!

Juuson viimeiset kuvat, viime viikolta ja tänään

Viimeinen, viisi  minuuttia ennen lähtöä eläinlääkärille...