Appiukko on vieläkin kylässä, eilen menin kylämme uuteen ravintolaan töiden jälkeen häntä tapaamaan. Kaunis oli ravintola, mukavat tarjoilijat, mutta oi kuinka appiukko olikin jo maistellut väkeviä... Puolitoista tuntia ja sitten sain ukin talutettua taksille - kotona ruokaa ja kahvia ja Ericin kotiin tullessa iltavuorostaan oli ukki jo parempaan päin. Ja innostui uudestaan - kahdeltatoista ei auttanut muu kuin sammuttaa televisio ja lamput ja sanoa ukille että huomenna on päivä uusi!!! Juteltiin sitten sängyssä ja tultiin siihen tulokseen että tämä uusi ravintola on liian antelias kyytipoikien suhteen - ukki on tottunut sellaiseen 2 cl kyytipoikaan oluensa kanssa, nyt oli jotain 8 cl - eli joka kyytipoika oli nelinkertainen normaaliin verrattuna, vähemmälläkin tulee hiprakkaan. Ja sitten vielä kun täällä on tapana että jos pullo loppuu eikä lasi tule sillä täyteen, niin se lasillinen on sitten "Amsterdammetje" ja se pitää kilauttaa kurkkuun kerralla - ja ilmaiseksi - ja sitten siihen lasiin laitetaan se normaaliannos... Minulle riitti kaksi olutta, ei sitä enää osaa viikolla irroitella ja on niin paljon kaikkea muuta ajateltavaa.

Tänään sitten on meno hammaslääkäriin, ei spesialistille vaan tavalliselle hammaslääkärille, taisin puraista kunnolla hampaani yhteen kun oli se koepalan otto kun palanen sieltä on pois ja kaikki ruoka jää sinne koloon. Eric ja ukki menkööt silloin sitten ostoksille kun minä olen hammaslääkärissä suu auki. Sain koko päivän töistä palkallista vapaata, kun eilen kävin selittämässä asian meidän ARBO-henkilölle. ARBO-henkilö ei ole sairaanhoitaja eikä lääkäri, mutta joka osaa määritellä onko jokin sairaus sitä laatua että se estää työnteon ja myös määrää kuinka takaisin töihin integroidaan jos on ollut pitkään pois.

Uutiset vetivät vakavaksi ARBOn yhtälailla kuin pomoni, mutta tapahtui päivän aikana jotain positiivistakin - se meidän "uusi" työnjohtaja joka on ihan ulalla meidän osastolla - ei siis kykyä hätäkeskustoimintaan - sai työpaikan toiselta osastolta ja pääsemme hänestä eroon, pahalta kuulostaa mutta totta, maaliskuun lopulla. Minulla ja Luzilla tulee olemaan tosi rankat pari kuukautta ennen kuin löydämme uuden hänen tilallensa, mutta se on sen arvoista. Luz kapsahti kaulaani kun kerroin uutiset eilen.

Nyt aamukahville ja sitten sinne hammaslääkäriin, peukut pystyyn nyt!!!