Serkulta tulleiden neuvojen mukaan päivitänkin blogin nykyään sitten tämän Word ohjelman kautta niin on ainakin jutut säästössä jos vaikka netti tappelisi taas.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Eilen kävin valokuvassa, passikuvia tarvitsin uutta passia varten. Todellakin viime tipassa, punaisesta europassista tipahti se valokuvasivu irti! Ja valokuvaamossa eivät osanneet sitä ihan oikean kokoiseksi tehdä, pari milliä liian paljon tukkaa eikä aikaa ottaa toisia kuvia. Koko yön näin painajaisia eri syistä estämään meidän Suomen matkamme, melkein teki mieli aamulla matka peruuttaa, mitäs jos vaikka kone tulee alas kesken kaiken! Tapanani ei ole nähdä mitään sen pahempia unia kuin että teen töitäni unissanikin…

Tänä aamuna sitten minä nousin puoli kuudelta, laitoin tavarat kasaan ja matkaan kohti Den Haagia, Eric vei minut junalle ja nukuin puolet matkasta. Den Haagissa seurasin kylttejä bussiasemalle – ja päädyin pysäkille ennen bussiasemaa. No kolmen pysäkin jälkeen perhanan bussi meni rikki ja siellä sitä sitten odotettiin seuraavaa!  Tulihan se aikanaan ja bussikuskin avustuksella oikealla pysäkillä pois. Ilma oli jäätävän kylmä, meillä ei vielä lunta ole tullut, mutta se kostea kylmyys menee luihin ja ytimiin. Löytyihän se suurlähetystökin – ja olihan outoa puhua suomea!!! Ilokseni kuva hyväksyttiin, katsoivat sen 2 mm olevan vain otsatukkaa pystyssä… ja hiuslakalla totta kai!

Samalla tuli selväksi että minä vieläkin yli kahden vuoden jälkeen olen suomen väestörekisterin mukaan kirjoilla Ruotsissa. Se siitä Euroopan unionista, ei tieto täällä kulje eteenpäin jos ei ole itsellä tietoa mitä tehdä ja milloin. No siitä se osoitteenmuutos meni samalla kuin kaikki muukin paperihomma. Sitten vaan taas bussia odottamaan, ja tietysti se bussi joka meni menomatkalla rikki, puuttui aikataulusta. 40 minuuttia – kymmenen minuutin aikataululla ja sitten niitä busseja tuli 3 peräkkäin. Että osasi olla kylmä! Junan tietysti missasin minuutilla ja sitten menin junalla paikkaan ja toiseen vaihtaen aina välillä sen sijaan että oisin 50 minuuttia torkkunut junasta toiseen.

 

Töihin tulin vasta 12.15 ja kolleega tervehti sanoen, onneksi olkoon. Teit sen!!! Niin että mitä tein… Hollannissa ei ole samanlaista ammattiyhditystoimintaa kuin Suomessa eikä liittoja eikä edes oikeata työlakia. Mutta joka firmassa jossa on 50 työntekijää pitää olla niin sanottu työntekijöiden edustusryhmä. Ja siihenhän minä ilmoittauduin ja tulin toiseksi, ja kaksi valittiin. Eka sai 47 ääntä, toinen 42 eli minä. Ajattelin vähän Suomen ja Ruotsin työlakia työstää firman sisällä, saas kattoo.

 

Huomenna mennään Amsterdamiin Ericin enolle kylään ja tiedän jo että sunnuntaina on krapula. Ja pääsen samalla Albert Kuipille ostoksille, jippii!

Eric on iltavuorossa, sauna kuumana, ja joo Suski, laitan niitä kuvia kun kerkiän, nyt palaan telkun ääreen ja nautin perjantaista!