Käytiin Saksan puolella eilen. Automatka meni nopsaan sinne päin, ehdin virkata menomatkalla 5 mummuneliötä... Koko perhe oli odottamassa tuloamme mutta iloisin kaikista taisi olla Baby... Tunti meni kahvitellessa ja vaihtaessa kuulumisia ja sitten sovimme perhejuhlillemme päivän. Kaksosilla on 3-vuotispäivän juhlat lauantaina pari päivää ennen virallista syntymäpäivää, joten juhlien jälkeen me lähdemme kotiin ja halukkaat meidän perässämme joko jo lauantai-iltana tai vasta sunnuntai-aamuna. Lauantaina vasta saavat osoitteen :-D Tuleepahan erilaiset juhlat. Ja viipyvät meillä maanantaihin jos sokiltaan pystyvät!

Lähdimme kotiin päin auringon ollessa vielä hieman näkyvissä ja kotimatkalla tein sitten pari palasta lisää, vähän hankalassa asennossa kun Babyn piti tietysti olla sylissä... Ihan loppumatkan se nukkui jaloissa. Auton parkkeerauksen jälkeen kävin sen kanssa vanhalla lenkillä - joka puskaan piti jättää tippa tai pari ja tietysti maha sekaisin kun lapset juoksuttivat sitä niin lujasti koko päivän. Pikkuneiti saattaa olla tyytyväinen täällä kun saa olla pari viikkoa hiljaa ja kukaan ei jahtaa... Lenkin jälkeen neiti osasi tulla ihan oikealle ovelle ja löysi heti paikkansa sohvalta fleecen päältä.

Ilta meni siinä koiraa rapsutellessa, mutta yläkertaan Babyllä ei ole pääsyä. Kissakonferenssi -  4 kissaa rappusissa - valvoivat illan että Baby tajusi pysyä alhaalla ja yöksi laitettiin sitten kuivaustelina rappusia vasten estäen koirulin yläkertayritykset... ongelmana on se että meidän petiin mahtuu joten kuten 3 kissaa ja me, mutta ei yhtään koiraa... ja jos koiruli eksyy ylös, kissat rappusissa eivät päästä sitä alas ja taas tulee mattopyykkiä...

Yöllä oli ukkonen. Ikkunat paukkui ja talon läpi vihelsi tuuli kun alakerran vessan ikkuna aukesi tuulenpuuskassa. Jylisi ja jyrisi, mölisi ja mörisi ja unet jäi haaveeksi pitkäksi aikaa. Sitten kun hiljeni niin alhaalta kuului sellainen raaputus että ajattelin että sohvasta ei ole kohta mitään jäljellä joten jouduin nousemaan ylös ja komentamaan koirulin hiljaiseksi... toimi!

Eric nousi sitten aamulla ensimmäiseksi, kuten oli sovittu ja lähti heti kovasti räksyttävän Babyn kanssa puolen tunnin lenkille. Sinä aikana kissakonferenssi marssi alakertaan ja ulos, takapihalle. Yllätys oli sitten sitäkin suurempi kun Eric kotiutui Babyn kanssa takapihan kautta! 

Vielä 5 palaa pitää virkata, sitten alkaa yhteenvirkkaus isoiksi paloiksi ja sitten alkaa se yhdistäminen ja jos löytyy mielenkiintoa reunapitsi. Ajattelin kyllä että ois se kiva tehdä vielä yksi rivi, eli 45 palaa lisää. Reilu viikko tällä tahdilla... ja sitten vasta yhdistää isot palat. Silloin peite olisi reilu 200 x 200 cm.

Ai juu, perjantaina mussuteltiin uunimakkaroilla juuston kera, lauantaina tapas-ilta kotona ja eilen pizzaa. Aamulla vaaka näytti 3 kiloa enemmän kuin perjantai-aamuna. Eli mehukuuria sitten pari viikkoa jotta saan nesteet taas pois ja puoli tuntia tai tunti yhteensä koiranulkoilutusta ehkä auttaa ongelmaan hiukan.

Anoppi joutuu sairaalaan tänään, antibiootti-hoito pariksi päiväksi ja keskiviikkona ihonsiirto. Pari viikkoa pitäisi riittää sairaalassa oloa, mutta anopin puolesta toivon että pitäisivät pari viikkoa kauemmin jotta jalka paranee kunnolla ennen kuin hän taas juoksee 3-vuotiaiden perässä... 

Nyt kahvintuoksua kohti! Kai miehellekin pitäisi eväät väsätä, iltavuoroja pukkaa. Kolmen viikon kuluttua on muutto sinne uuteen työpisteeseen...