Tulin jokin aika sitten kotiin jumpasta - se liittyy siihen fysioterapiaani ja voi että joka paikkaa kolottaa nyt, pyöräilyn, soudun ja cross treenin jälkeen. Niskat jumissa jumankuta! Itelleni vaan kiukkunen kun en osaa ottaa hitaasti, vaikka tiedänkin että turhasta punnertamisesta tulee vaan lihakset kipeeksi. No se siitä, ens viikolla sit taas jos lomalta sinne ennitän.
Huomenna on viimeinen työpäivä, ja töitä on varmaan kyllä viikoksi mutta kaikkeen ei aika repeä. Töiden jälkeen on "Appreciation day" johon myös perheenjäsenet saavat tulla, grillijuhla stand-up koomikon kanssa, lapsille pomppulinna, IPodeja arvonnassa ja silleen. Ei tekis oikein mieli viimeistä työpäivää pidentää sinne menemällä, mutta Eric tulee sinne kanssa töiden jälkeen ja kun on juhlittu tarpeeksi niin menemme Amsterdamiin enon ja tädin tykö, ovat vihdoin viimein tulleet lomaltaan Montenegrossa takaisin.
Mulle tuli eilen postimyynnistä paketti. Uskaltauduin tilaamaan itselleni puvun, kengät ja talvitakin ja vähän jotain pientä ja yllätys yllätys! kaikki istuu kuin nakutettu, on liikkumavaraa ja tietysti mun lempivärini eli violetti, luumun violetti. Sain koko päivän kehuja töissä kun kuljin puku päällä ja oloni oli niin kotoinen, ihan kuin silloin joskus Ruotsissa kun töihinkin sai vielä pukeutua.
Näiden hollantilaisten vaatelinjaa kun katsoo niin välillä ihmettelee että onko ne menossa perunapellolle vai konttorille!
Georgian sodan takia töissä on kiirettä kaikkien muiden kiireiden lisäksi. Ymmärrän kyllä yskän kun eivät halua puhelinlinjojensa vikailmoituksia Venäjälle tehdä. Tai siis verkoston vikailmoituksia...
Eräs työntekijöistämme on huomenna viimeistä päivää töissä ja vaikka on surullinen olo hänen lähtönsä vuoksi olen niin iloinen hänen puolestaan kun hän pääsee tekemään töitä kahvin parissa - muutaman vuoden uraputki hänelle tiedossa kahvipaahtamossa ennen kuin hän aloittaa Hollannin parhaan kahvilan!
Lahjoja kävin ostamassa, vihreää ja sammakkoa ja tietysti sitten omista kätköistäni jotain henkilökohtaista jotka sulloin Ikeasta ostamani sammakon sisään. Hänen lähdettyään minä olen se joka on ollut kauimmin meidän osastollamme töissä. Vieläkin muistan kuinka mieleni teki 3 kuukauden jälkeen heittää rukkaset nurkkaan kun Hollannin pimeys ja pitkät työpäivät pitkine työmatkoineen vetivät mielen matalaksi. No siitä se sitten pikkuhiljaa kulki kevättä kohti ja sitten puolen vuoden jälkeen päätin hakea työnjohtokursseille - firmassa kun on omat kurssituksensa ihan joka tasolla, jotta oppii tekemään asiat talon tapaan.
Nyt ajattelin hakea itselleni vattukaljan kylmästä ja löhöstyä sohvalle vähäksi aikaa ennen kuin alamme pakkaamaan huomista varten.
Hyvää viikonloppua kaikille!