Tänään on olo kuin ois juossu Cooperin testin uudelleen, töissä oli niin kiire että sydän hakkaa vieläkin.

Asiakkaalta tuli kouluttaja kahdeksi päiväksi, hassua kuinka sitä muodostaa omat mielikuvat ulkonäöstä ihan vain äänen perusteella. Minä odotin sellaista ladonoven kokoista körilästä ja kun respasta hain kouluttajan niin hänen ulkonäöstään äitee ois sanonu että kuivankesän orava! Herttainen nuori mies, söpö hymy, mutta voi kuin pieni ja laiha! Parin tunnin koulutus, lounas siihen päälle ja sitten loppuaika päivän työtunneista meni tuhatta ja sataa, puoli tuntia meni vielä ylitöiksi.

Ja luvassa on sitä samaa seuraavan kuukauden ainakin, joten itseni tunnen sitten vapaa-ajalla inhoan tietokonetta, joten älkää nyt kadonneeksi ilmoittako vaikken täällä vähään aikaan pahemmin tule olemaankaan.

Kevätväsymys iskee samalla, miten nämä kaksi asiaa sitten yhdistäisi???