" Kuolemaa ei ole. Olen vain livahtanut toiseen huoneeseen. Minä olen minä,
 Sinä olet sinä. Mitä me olimme toisillemme, olemme yhä. Kutsu minua tutulla
 nimelläni. Puhu minulle sillä luonnollisella tavalla, miten ennen puhuit.
 Älä käytä erilaista äänensävyä, älä pakota itseäsi juhlalliseen tai
 surulliseen puhetapaan. Naura kuten aina nauroit pikku jutuille, joista
 nautimme yhdessä. Leiki, hymyile, ajattele minua, rukoile puolestani. Anna
 nimeni olla kotiväen puheissa, niin kuin se on aina ollut, puhukaa minusta
 ilman kliseitä, ilman varjojen häivää. Elämä tarkoittaa kaikkea. Se on sama
 mitä se on aina ollut, katkeamaton jatkuvuus. Miksi minun pitäisi olla
 poissa mielestäsi, vaikka olen poissa näkyvistäsi. Odotan sinua välimatkan
 päässä jossain hyvin lähellä, juuri kulman takana. Kaikki on hyvin."

Henry Scott Holland

Runon lähetti minulle sähköpostin välityksellä eräs sattumalta blogiini eksynyt. Kiitos Anne.