Ilmoitin tänään etten lähde sinne seminaariin. Yllätyksekseni vielä näin yhden valokuvan itsestäni joka oli otettu pari kolme viikkoa sitten maanantaikokouksessa ja itseni näkeminen kuukasvona sai minulle niin huonon olon että. Enkä minä ole turhamainen.... Armaani istuu keittiönpöydän ääressä katselemassa televisiota netin kautta välttääksensä minun outoa ulkonäköä, ainakin minun mielestäni....

Joka tapauksessa siis, ilmoitin ensin kolleegalle, sitten dirikalle, sitten koko Facebookin ystäväpiirilleni. Ja yritykselle myös.

Dirikalla lienee liian kiirettä lukea sähköpostejaan mutta minä en ala tätä asiaa puhelimessa käsittelemään, itkun pidättämisessä on tarpeeksi hommaa.

Itsesääli on korkealla, mutta on se asia niin että jos en edes yläkertaan pääse kuin muutaman kerran viikossa niin turha kuvitella että olisin pärjännyt seminaarissa.

Kuulen juuri Suvi Teräsniskan Täydellinen elämä-kappaletta oi kun ihana...

 

Ai juu - luinpas artikkelin vatsalääkkeistä - siis vatsahappoja säätelevistä lääkkeistä - ja minä epäilen että ehkäpä tuo polvi ja lonkka ovatkin seurauksia 20 vuoden Losecin syömisestä!!!!!