Menin tänään myöhässä töihin ja harmittelin että pitikin viikko alkaa nukkumalla pommiin. No se oli pieni harmi siihen verrattuna mikä minua töissä odotti... eräs työntekijöistä, mies joka joutuu eläkkeelle kesäkuussa, oli saanut päähänpiston syyttää minua kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä ja vaikka sanakaan siinä 7 sivun pituisessa sähköpostissa ei ollut totta, niin se satutti!

Kyseinen ihminen palkattiin pari vuotta sitten ilta-ja yövuoroon, mutta kun hänellä on yhä enemmän ja enemmän muistikatkoksia, niin ei voi taata työn laatua kiireisissä vuoroissa joten kun oli aika päättää jatkaako työsopimusta vai ei, niin annoin ehdoksi päivävuoroon siirtymisen. Kaikki muut olivat sitä mieltä että teen jumalattoman erehdyksen kun pidän ihmisen vielä palkkalistalla, mutta olen sitä mieltä että jos kerran olen suostunut palkkaamaan ihmisen joka on 62-vuotias, olen myös suostunut palkkaamaan iän mukana tulevia ongelmia ja ketään ei potkita talosta pihalle vain niiden ongelmien takia, vaan yritetään sitten sumplia jotta kaikilla olis ees jotenkuten hyvä mieli.

No kun vuoden lopun evaluointi oli minun käsialaani, vaikkakin työnjohtajan antama, niin sain sitten itselleni oikein kunnon vihamiehen. Ja henkilö luulee että evaluointi jossa mainitaan että hänen pitää kohottaa tasoansa ja että hän ei tee töitänsä niin kuin oletamme ihmisen jolla on yli kahden vuoden kokemus niistä tekevän, ja suunnittelemme hänelle lisäkoulutusta jotta hän voi tehdä osuutensa kunnes eläkepäivä koittaa, on kirjoitettu vain sitä varten että pääsemme hänestä eroon eläkepäivänä eikä tarjota mahdollisuutta tehdä töitä vielä eläkeiän saavutettuaan. Harmi juttu hänelle, mutta firman säännöt kieltävät työnteon jokaiselta joka on täyttänyt 65 vuotta, ja itse olen sitä sääntöä vastaan taistellut viimeisen vuoden, onnistumatta muuttamaan kenenkään mieltä.

Kirje on niin täynnä vihaa, katkeruutta ja sanoisinko sairasta mieltä että jo sen kaksi ensimmäistä riviä saivat minut itkemään. Voit vain kuvitella mitä tuntui kun olin lukenut koko kirjeen. Ja tämä samainen isäntä oli sitten lähettänyt tämän kirjeensä henkilöstöosastolle, eräälle esimiehelle, jonka ei ole missään tekemisissä meidän osastomme kanssa, ja työnjohtajille, joista toinen saa oman osansa tästä pahuutta täynnä olevasta kirjeestä.

Minä olin ensin sanaton ja sitten vihlaisi syvältä, tuntui kuin vatsalaukku nousisi kurkkuun ja sydän hakkasi, kuinka joku voi olla niin ilkeä!!!! Pomo joka ikävä kyllä on tämän viikon Skotlannissa sanoi että en missään tapauksessa saa ottaa sitä henkilökohtaisesti ja minun pitää asettaa itseni kyseisen henkilön yläpuolelle, kun kaikki kuitenkin tietävät asioiden oikean laidan. En minä pysty menemään yksityiskohtiin, eikä se ole tämän jutun tarkoituskaan. Itseäni vain harmittaa ihan hirvittävästi se että annan sen satuttaa! Ja jopa nyt mietin että mitä voisin hänen hyväkseen tehdä... henkilöstöosasto kuvittelee että kunhan me keskustelemme saman pöydän äärellä niin kyllä se siitä... ja minä en sellaista myrkyttäjää voi pitää tiimissä joka on ensi kertaa pitkiin aikoihin oikein kunnon tiimi!!!!!

Eric haki minut asemalta ja minä itkin koko matkan kotiin, Eric luki kirjeen ja naureskeli että joku voi olla niin tyhmä ja minä loukkaannuin vielä enemmän siitä nauramisesta! Kunnes Eric sitten tajusi että minua todellakin sattuu, hän luki kirjeen uudelleen ja sanoi että kyseinen henkilö on antanut minulle kaikki aseet kunnianloukkaus-asian nostattamiseen. En vaan jaksa! Huomenna pitää sitten kerätä kaikki todistusaineisto kyseistä henkilöä vastaan, enkä todellakaan halua hukata päivääni siihen. Minä hullu kun kuvittelen että minut tuntevat henkilöstöjohtajat ym henkilöt sanoisivat tälle kyseiselle isännälle että turha toivo, hän ei saa töitänsä jatkaa eläkeiän saavutettuaan ja mikään mustamaalaus ei sitä asiaa muuta.

No, minä kerään todisteet ja annan lopputilin ja teen seuraavan puoli vuotta töitä jotta saan tiimin korjattua taas uudelleen! PERK*LE!!!!!!!!!!!!!!!!!