Aamulla kun heräsin niin Baantjer soi taustalla (en saa nukahdettua niin helposti silloin kun Eric on yötöissä, vaan laitan Baantjerin dekkari DVD:n pyörimään ja nukahdan sen tunnusmusiikkiin) ja Juuso lämmitti varpaitani nauttien samaten musiiikin tuomasta unesta, Eric kuorsasi viereisellä tyynyllä ja minä säikähdin kun kello oli jo puoli kaksitoista!!! Ei Uutena Vuonna saa nukkua pommiin! Sitten vasta kun laskeskelin vähäsen niin tulokseksi tule että enhän minä nukkunut kuin 7 tuntia, kun vietin yöni huudellen Pumpulia kotiin.
Sitten tulin alakertaan ja mikä minua odottikaan, Pumpuli ja Juuso samalla sohvalla sulassa sovussa!! No onhan meillä iso sohva ja hyvin on pojilla välimatkaa, mutta silti... ihmeiden aika ei ole ohi.

Joten minä sitten muistin sen eilisillaksi varaamani valmiin Irish Coffee lasin, juu meillä myydään sellaisia kaupassa, viskit ja kermavaahdot valmiina... ja minä tötterö tuuppasin sen sitten mikroon kahdeksi minuutiksi. Puolentoista minuutin kuluttua kuului posaus ja siellä se irlantilainen kahvi sitten roikkui mikron katossa ja seinillä ja ovessa - oli siellä lasin pohjalla tippa mutta alkomahoolia ei varmasti sitten promilleakaan eli eksyneen kissan kotiinpaluuta saa juhlia sitten ihan reippaasti lasillisella raikasta raanavettä!!!!

Aloitin minä viime yönä uuden bloginkin meidän tämän vuoden harrastusta varten, mutta taidan pitää siitä vielä mölyt mahassani jonkin aikaa... jos vaikka ei aikaa riittäiskään joka sivun päivitykseen.

Mitähän tänään keksisi? Kaupat on kiinni ja maassa on rauha - ihan sanoinkuvaallisesti! Viime yön ilotulituksista jäi minulle ainakin paha maku suuhun - ja ulko-oven kun avaa niin kaikki haisee palaneelle!
Kyllä minä ilotulituksen ymmärrän, ja kaipaankin niitä kaupungin järjestämiä ilotulituksia. Mutta kun tuntuu että suurin osa nykyään on pommeja, jotka vain pamahtaa ja täristyttää ikkunat ja saa mullakin sydämen hyppäämään kurkkuun, saati sitten kissat jotka varmasti aistivat sen ilmanpaineen... se oli ihan tosi hirveetä! Naapuri järjesti uudenvuoden juhlat koko suvulle ja niillä on sitten teini-ikäisiä poikia (ne jotka eivät ikinä enää katso meidän takapihalle ;-) jos joskus ovat erehtyneet sen tekemään) ja sitten toisen kulman naapuruksilla on sitten sellaisia kakskymppisiä koljottimia... eli voitte vain kuvitella sen POMMIEN määrän! Ja kun eivät ne täällä keräänny mihinkään mettänlaitaan tai niitylle niitä pommittaan vaan tiheestirakennettujen talojen keskeltä niitä posautellaan sitten ilmaan... ja mikä menee ylös tulee ihan varmasti alaskin!!! Taidanpa hipsiä tuonne sumuiseen talvisäähän katsomaan kuinka punaisena kadut ovat niistä pommien roskista tänä vuonna... Sitten palaan tämän vuoden lupausten pariin.

Toivon jokaiselle lukijalleni, ystävilleni ja perheenjäsenilleni ja sukulaisilleni oikein hyvää ja lämminmielistä ja rakkauden täyttämää vuotta 2009 ja kiitän teitä kun olette lukeneet harakanvarpaitani ja niitä kommentoineet viime vuonna. Paljon on vuoteen mahtunut, mutta oottakaas vaan tätä vuotta!!!! Tehdään uusia jekkuja ja ootellaan uusia juhannuksia ja jouluja ja nautitaan elämästä eläinten kanssa ja juu niin muistetaan ostaa kameraan paristoja vähän useammin...!