Kun yksi ovi menee kiinni niin toinen aukeaa<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

No niin, mistähän aloittaisi… 4 viikkoa sitten eräs kollega ilmoitti menevänsä toiseen firmaan töihin, joten hänen paikkaansa nykyisessä firmassa voisi alkaa hakemaan. Silloin vielä luulin että paikkaan on montakin pyrkijää, laadunhallintaohjelmien koordinoijaksi. Viikko vierähti ja kuulin että paikka on vieläkin täyttämättä ja firman pomo tuli työnjohtajakollegani puheille minun nenäni eteen ja pyysi häntä sitä työtä hakemaan. Hän sanoi ettei ole kiinnostunut mutta päätti laittaa anomuksen vetämään kuitenkin. Samana päivänä tuli sitten se laadunhallinnan kollega kysymään että miksi ihmeessä minä en hae sitä paikkaa kun hän on nimenomaan minua siihen suositellut. Sanoin etten halua kilpailla kollegaani vastaan, mikä on totuus. Kollega on vasta 25-vuotias tietokonenero joka on ehkä tällä hetkellä väärässä paikassa. Kollegani kun siitä kuuli niin melkeinpä komensi minua hakemaan paikkaa, hän kun ei todellakaan ole kiinnostunut, vaan sanoi hakevansa sitä vain firman pomon takia. No kotona sitten keskusteltiin, laitoin paperit sisälle ja pari päivää myöhemmin meillä kummallakin oli haastattelut. Hyvältä tuntui haastattelun jälkeen mutta kun huomasin kuinka kollegaani alkoi kilpailututtamaan minua alkoi harmittaa. Minä olen ollut kaiken maailman ISO-systeemeistä ja muista laadunhallintaohjelmista kiinnostunut ja olen kova organisoimaan – muita, en itseäni, tarvitsee tunnustaa… Samaan aikaan sain palautetta joka puolelta että minut jos valitsevat niin oikea ihminen pääsee oikeaan paikkaan, vaikkakin monen mielestä minä olen enemmän pomoainesta kuin tietokoneen takana nyhjöttäjä. Vähän hymyilytti mutta sitten alkoi tulla palautetta työntekijöiltänikin. Ja kollega sanoi jotta jollei hän saa sitä työpaikkaa, niin hän menee toiseen firmaan hänkin. Ja kun nykyisessä työssä kaikki ohjelmat ovat hänen kehittämiään niin minulle tuli hatara olo… Keskusteltiin kotona taas, sanoin Ericille että minä en ala moiseen turhaan kilpailuun ja ”mind games” riittää minulle. Ilmoitin omalle pomolleni tilanteesta, sanoin että en halua vetäytyä kilvasta, mutta haluan kaiken informaation olevan tiedossa ja jos tilanne vaatii että minun kollegani saa sen nimityksen, niin suostun siihen mutta että olen tyytymätön omaan palkkaani kuten myös tyhjiin lupauksiin johtotehtäväkoulutuksista. Sillä seurauksella että seuraavana aamuna kollegalleni tarjottiin työpaikkaa ja minulle 250 euron palkankorotusta sekä koulutusta joka alkaa kahden viikon kuluttua, 16 viikon kuluttua valmius osastonjohtajaksi ja syksyllä ilmeisesti meidän osastollemme avataan ensimmäinen virallinen osastonjohtajan virka… jolloin myös minulla seuraava palkkakeskustelu. Että silleen… Kun kollega kuuli siitä niin yritti vetää takaisin koko hommaa, mutta vaimonsa oli itsepäinen ja puhutti sen kuitenkin hyväksymään. Joten nyt on sitten osastolla työnjohtajan paikka vapaana – ja toivottavasti osastoltamme seuraava kollega löytyy. Se siis työkiireistä, kiirettä pitää niin että hyvä jos ehtii kahdelle 5 minuutin tupakkatauolle työpäivän aikana, lounaita tai kahvitunteja ei ole ehtinyt pitämään varmaan 5 viikkoon ja juu niin joo, aloitin Hollannin kielen kurssin työpaikalla, 25 viikkoa 3 tuntia viikossa. Sanavarastoni on huipputasoa kuten myös ääntämiseni, sen huomasin jo ensimmäisenä iltana, mutta tarttee saada kieliopin pikkujututkin paikoilleen. Kiinnostavaa kuitenkin ja samalla haastavaa, alkaa ihan alusta ja istua luokassa toistamassa lauseita ääneen muiden oppilaiden kanssa nauramatta!

Juuso on ihmeellinen, pelkää mukamas kaikkea eikä suostu uloskaan kuin muutamaksi sekunniksi kerrallaan ja samaan aikaan se on niin vihainen kaksosille että ne kulkee maha maata viistäen jos nyt edes uskaltavat sisälle tulla. Ja Juuso viettää iltansa nukkuen sohvalla tyynyjen päällä toinen silmä avoinna vahtien ruokakippojansa. Yöt Juuso viettää vierashuoneessa jonka ovella Pumpuli vahtii –eikä Juuso pääse sieltä ulos muuta kuin tapellen – tai kuten useimmin käy, maukuen niin että henkivartija (niin juu, minä!) nousee ylös ja ohjaa kissat toistensa ohi. Bossie on alkanut nukkumaan meidän sängyssä minun jaloissani, joten sinne ei Juusolla ole asiaa.

Ericin isä oli meillä viikonlopun, ja pojat sitten katselivat telkkaria ja jalkapalloa tiätty niin että alkoi jo hermostuttamaan. Tilasin sitten huvikseni liput Paul Pottsin konserttiin kesäkuussa Amsterdamissa. Luulin tehneeni hyvätkin kaupat kun liput maksoivat vain 69 Euroa kipale… tänään tuli liput ja näin niiden oikeat hinnat, 43,50 kipale. Aikas hyvä välityspalkkio vai mitä sanotte, online ticket servicelle!

Keittiötä laitettiin kuntoon kanssa, ei mitään uusia keittiönkaappeja vielä kuitenkaan, vaan kun varastoa oli saatu järjestettyä niin siirrettiin pakastin varastoon ja jääkaappi keittiön ja ruokailutilan välille, työpöytä keittiön puolelle kirjahyllyn kera ja jo on taas tilaa. Nyt on tilaa jopa kunnon kahvinkeittimelle, eli suomalainen kahvi on taas maistunut. Ja vihdoin viimein on tiskipöydällä tilaa! Se oli täynnä kaiken maailman kahvin- ja teenkeittimiä ja tiskikasoja. Eikä ikinä ollut kunnolla tilaa laittaa ruokaa ellei Eric ensin tiskannut.

Laihdutus jatkuu, tuloksetta. Ei grammaakaan alas ei grammaakaan ylös. Syödään parsakaalia ja kukkakaalia, vihanneksia ja vähän vain hedelmiä. Saunakaljat tietty, mutta siitä huolimatta kyllä ton painon nyt pitäis ees vähän alaspäin heilahdella. Taitaa olla taas niin että stressi pysäyttää sen hormonaalisen toiminnan joka auttaisi painon laskuun. No lehdestä luin että sauna on paras lääke stressiin, ja sen kyllä olen valmis allekirjoittamaan koska vain! Nytkin tekisi mieli lämmittää sauna, mutta on liian myöhäistä. Huomasin muuten että kun nukkuu 4-5 tuntia yössä viikolla ja 6 tuntia viikonloppuna niin kyllä se päivä tulee että vaan väsyttää, ja tänään se on se väsy väsy väsy.

Mutta tässä ne äkillisemmät, meillä menee muuten kaikki hyvin ja yritämme nauttia kodin rauhasta iltaisin mikäli Ericin työvuorot antavat periksi. Tämä viikonloppu vielä on kiirettä täynnä, lauantaina entisen kollegan synttäreille ja sunnuntaina tulee saunavieraita… tänä iltana Eric oli iltavuorossa ja minä laitoin alakertaa järjestykseen, herra isä sentään kuinka paljon tavaraa meillä on! Ja ihan turhaa kamaa, mutta ei voi poiskaan heittää kun joskus voi vaikka tarvita, hi hi! Ei kun siis on myönnettävä että taitaa meikäläisellä olla joku ihme addiktio kynttilöihin ja tuikkuihin. Ja kaikkeen muuhunkin kauniiseen tietty. Nyt vois kalustaa talon jossa on 10 huonetta. Ja juu, uudet verhokankaat odottavat ompelemista taas kerran. Ja Tilda-kirjoja on tullut tilattua, nyt vaan suunnitellaan ens joulua tai sitä seuraavaa… energia ei riitä alkamaan uutta harrastusta ja jotenkin tuntuu siltä että ne varmaankin 500 metriä kangasta mitä vintillä on pitäisi ommella pois ensin, samoin kuin kaikki korttitarvikkeetkin pitäisi saada korteiksi, vintti pitää saada oleskelutilaksi ja harrastushuoneeksi ja ois parikymmentä kirjaakin mitkä pitäisi saada luettua ja vaikka mitä. Vähemmästäkin tulee väsy!

Kuiteskin, kaikille ihan hirveesti terveisiä, ajattelen teitä vaikken aina sitä ehdikään sanomaan. Ja Marika, jatka vaan harjoituksia, ennen kuin huomaatkaan niin palkka juoksee taas! Anita, kiva kun laitoit viestiä Skypellä, en huomannut sinä iltana sitä. Ja Lempäälään lämpimät terveiset, onneksi Ruotsin posti tuli perille, toivottavasti isäntä vaatii alennuksia!

Nyt minä menen nukkumaan…. Suski, odotan lisätietoja, kiirettä pitää sinullakin näköjään, poppoolle terkut kans.

Tämähän alkaa kohta kuulostaa ihan Oscar-puheelta, eli pitemmittä puheitta, ÖITÄ!