Ei tullut viime yönä paljoa nukuttua mutta kun vihdoin viimein aamulla nukahdin, niin anoppi soitti sitten jo ennen kl 8:aa ja kysyi että mihis aikaan lääkärille ja että ajattelevat minua. Kiitos ja takaisin nukkumaan, uni ei meinannut tulla, mutta kun vihdoin viimein nukahdin, niin puoli kymmeneltä anoppi soitti uudestaan ja kysyi että niin moneltako sinne lääkärille mennään ja että he ajattelevat. Kiittelin ja laitoin puhelimen kiinni ja kirosin!!!! No hyväähän he ajattelevat, mutta tietysti se myöhempi puhelu herätti Ericinkin - ja tässä sitten istutaan kumpikin hermona. Suihkuun siis, kahvit juotu - maha ihan sekaisin!

Kunpa nyt ihan varmasti ilen kirjoittanut kaikki kysymykset paperille... onko jonotusaikaa, kauanko leikkaus kestää, kauanko sairaalassa, mitkä ovat vaaratekijät lihavuudessa sen leikkauksen kanssa, mennäänkö vatsalihasten läpi niistä entisistä arvista sisälle, poistetaanko vain se kasvain, niin juu ja tietysti tuloksista riippuen sitten poistetaanko kohtu ja onko se syöpä levinnyt pitkällekin kohdunkaulaan vai oliko se väärä hälytys. Ja miten sitten jälkihoito? saako saunoa? mites rappusten kiipeämiset? kauanko sairaslomaa? koska saa kantaa taas, mun kannettava tietsikkani on tosi painava, Dellin bisnesmalli... tartteeko alkaa syömään hormooneita, uusiutuuko se ja niin edelleen.

Mutta hei, ainahan ne voi sanoa että ultrakoneessa oli edellisellä kerralla vikaa ja se omenankokoinen kasvain olikin vaan iso tahra systeemeissä ja lääkäri antoi väärän diagnoosin!!!!

Peuku pystyssä nyt!