Huomenna taas KLM:llä kohti Helsinkiä. Ei ole sanoja, päivitykset saavat olla kun surua ei halua toitottaa kaikille tutuillekaan... suru on ja pysyy, saattaa muuttaa muotoaan mutta vain aika näyttää sen. Meinasin soittaa äiteelle tänään kysyäkseni tekikö se ikinä sitä tiramisua minkä ohjeen lähetin muutama kuukausi sitten... ja sitten taas iski totuus........

Appiukko on kissavahtina ja tein lättyjä, ihan omalla ohjeella josta ihme kyllä tuli ihan syötävänhyviä lettuja - oli keltaisa rusinoita, omenahilloa, moniviljajauhoja, kanelia ja vaniljasokeria ja makeutusainetta... nam nam ja kaloreita ykkösen perässä monta nollaa. Kaksi lettua ja maha oli ihan täynnä...

Pitänee laittaa sytomyssyt kierrätykseen, ei niitä kaikkia ehditty edes koettamaan... 

Yskä röhityttää niin että alavatsankin lihakset ovat jo kipeitä - jos en tietäisi niin epäilisin jo astmaiseksi, mutta taitaa se olla vaan se flunssa joka tässä pyörii joka maassa. Huomenna saa sit lisäpöpöjä koneessa tai sitten olen antelias ja annan omat pöpöni muille. 

Ystävilleni heidän sanoistaan kiitos. Kun annatte minun itkuni valua ilman että sitä pitää salailla niin tiedän ettei teidän edessänne tarvitse teeskennellä...