Eilen... mies tuli alas jo joskus puoli kolmen aikoihin ja keitti meille kahvit. Minä tein mehut ja istahdettiin sohvalle. 

Yhtäkkiä sattui rintaan - mutta ei keskeltä rintaa vaan vasemmalta puolelta tissin alta. Tuntui kuin siellä olisi ollut nuoli lapaluihin...Koko vasen käsi kramppas samalla. Ja vasemman käden sormet tuntuivat hassuilta, ihan kuin ois ollut hanska kädessä.

 

Ootin puolitoista tuntia ja kävin kuumassa suihkussa. Se helpotti ihan hitusen, mutta Eric päätti että me mennään ensiapuun.

 

Ei tarvinnut kauaa odottaa pääsyä hoitohuoneeseen. Hoitaja haastatteli ja tsekkasi verenpaineet ja pulssit. Sitten tuli lääkäri ja tutki. Minulta valui kyyneleet - kaikki alkoi siitä kun lääkäri kysyi onko Eric minun poikani. Perkele!!!! Taisin olla aikas väsyneen ja vanhan näköinen... Ja lekuri pahalla päällä. Vastasin kuulemma liian monella sanalla. Ei tai kyllä riittäisi. Tutki mun lääkelistani ja ihmetteli syönkö todellakin kaikkia niitä. Sit se lähti...

Ne otti sydänfilmit ja sit sydän- ja keuhkoröntgenit. Röntgeniin mut vietiin rullatuolilla - nuori komia hoitsupoika työnsi sitä tosi nopeaan. Ja verikokeet, hoitaja löysi toisella hakemisella verisuonen ja just ja just sai lirutettua sen verran verta että sain 3 koeputkea.

Eric jätti mut sairaalaan odottamaan tuloksia ja lähti itse kotiin suihkuun, kun oli vielä yövuoro edessä. Siellä minä kuuntelin sitten koneiden tip tip tip tip ääniä ja hoitaja toi mulle jonkun tabletin. Otin sen ja kysyin mitä se oikein oli. Kuulemma rauhoittava. Mulla silmät suurena kuin teekupit - en tykkää tabuista - ja sit se sanoi että olen kireä kuin viulunkieli ja lihasten on rentouduttava.

Sitten tuli tohtorisetä taas, kertomaan uutisia, Eric tuli juuri silloin takaisin.

 

Mä olen terve kuin pukki - lukuunottamatta tietysti noita nivel- ja selkäkipuja. Arvatkaas kuka oli kuin Naantalin aurinko!

 

Ilmeisesti stressi laukesi niin että joku lihas sisällä meni jumiin ja jumitti sit niin että olka meni jumiin ja hermo sit jumissa....

 

Ja se lääkäri kysyi haluaisinko lisää särkylääkkeitä tai jotain. Kieltäydyin kohteliaasti... Mulle mitään pameja!

Tultiin kotiin, Eric lähti töihin ja minä uhmasin kaikenlaisia kirjoittamattomia lakeja ja juhlistin lainan saantia viinipullollisella. Nukuin pitkään ja syvään.....

 

Arka on vielä tuo vasen puoli mutta kramppi on poissa - kyllä nyt on myönnettävä että eilen pelotti. Isälle tehtiin eka pallolaajennus 60-vuotispäivänä ja äiti söi papan nitroja jo alle viiskymppisenä... ylipainoa mulla enemmän kuin heillä yhteensä.

Juu ja painoa on pudonnut 4,5 kiloa viime viikon maanantaista. Tänään kyllä taitaa nousta kun menemme saunaan... ja huomenna tapaamaan ystäviä joita emme ole tavanneet pariin vuoteen.