Välillä tuntuu että bloggauksesta on muodostunut vain suruviestien keräämistä yhteen paikkaan. Torstaina kuoli Ericin mummu, 93 vuotias, rauhallisesti, nukahti pois oltuaan jo muutaman viikon heikossa kunnossa. Kävimme häntä katsomassa noin neljä viikkoa sitten sanomassa jäähyväisemme. Hän tunnisti minut silloin, pyysi suukkoja ja taputteli kättäni kehuen minua hyvännäköiseksi viisaaksi naiseksi... hihi. Mummu oli persoona. Ei aina mitenkään maailman ystävällisin, mutta hänellä oli sanottavansa joka asiaan. Lukuisat ovat ne kerrat kun mummua on haastateltu lehtiin ja tv-ohjelmiin. Mummu meni vanhalla iällä opa Louien kanssa naimisiin, taisi olla jo yli 70 vuotias silloin, ja keskusteli aikas ronskisti vanhusten seksielämästä muun muassa. Opa Louie oli ensimmäisiä vastarintaliikkeen jäseniä ja hän joutui keskitysleirille nuorena. Tästä syystä hän myös sai joltain säätiöltä eläkkeen ja kuningattarelta mitalit. Mummu ja Louie olivat tutu näky kjuningattaren piireissä, aikoinaan... Opa Louie kuoli muutama vuosi sitten ja mummu muutti silloin anoppini tykö. Siitä alkoi vuosien riidat lasten välillä... Mummu halusi takaisin Amsterdamiin, mummu halusi Astridin tykö, mummu halusi kuitenkin Amsterdamiin, mummu halusi hoitokotiin Astridin kaupungissa jne.... Sitten eräs lapsista päätti ottaa ohjakset omiin käsiinsä ja muutatti mummun vanhainkotiin Amsterdamissa... mikä oli kaikkien kannalta paras päätös, mutta kun hän teki sen muiden selän takana niin siitähän se soppa sitten kehittyi.....

Ja kun tuo kyseinen herrasmies on sitten ollut hoitokodin kontaktihenkilö, niin hänhän ne hautajaisetkin sitten järjestää. Ja tämä suku on näköjään pitkävihainen. Heiltä kun ei kysytty mitään hautajaisia varten, niin he eivät osallistu... Halusivat että hautajaisissa soitetaan joku tietty musiikkikappale kun mummu niin olisi halunnut, mutta ottivat yhteyttä enoon niin myöhään ettei se ole mahdollista. Tätä sitten käytetään tekosyynä olla menemättä hautajaisiin... vaikka olivat päätöksensä tehneet jo kuolinpäivänä. Siitä on todisteena monta tekstaria... meille tuli pyyntö mennä hautajaisten sijaan Saksan puolelle kahville hautajaisten aikaan. Kun kieltäydyimme, heitettiin meille puhelin korvaan ja kutsuttiin enon palveluskunnaksi.... Ei voisi vähempää kiinnostaa heidän mielipiteensä, olen aivan täynnä tämän perheen draamataipuvaisuuksia.

Eilen tulikin sitten toinen suruviesti. Ericin isäpuoli, siskon isä, oli viety koomassa sairaalaan. Kolme tuntia myöhemmin hän kuoli. Onneksi tapasimme hänetkin pari viikkoa sitten kun vietin viikon Saksassa, jäi hyvät muistot. No nyt on sitten sukulaisilla syy olla tulematta mummun hautajaisiin kun pitää hänen hautajaisia järjestää. Siellähän he voivat sitten soittaa mitä musiikkia vaan... Hän kuoli ilmeisesti nestehukkaan. Vanha mies, kuuma kesä, kuumat villavaatteet, kieltäytyi syömästä ja juomasta kun nestehukka oli jo vaikuttanut aivoihin.. Johan me kesän alussa ajoimme Saksaan jättämään jäähyväisiä - löytäen hänet seuraavana aamulla teholta syömässä aamiaista.... kun nestetasapaino oli saatu kuntoon. Willy oli omalaatuinen mies. Hän inhosi lihavia ihmisiä, mutta jostain syystä hän pehmeni kun kaksoset syntyivät. Kyllä hän saattoi pahasti vieläkin sanoa lihavuudesta, mutta ei enään suoraan päin naamaa... hän ehti täyttää 81 vuotta.

Äidin kuolemasta tulee kohta 3 vuotta ja Wimin kuolemasta tuli kesäkuussa 2 vuotta. Alkaa suku pienenemään...

Minä ja Eric sitten vietimme illan saunassa juoden lonkeroita ja surren... vanhojen ihmisten kuoleminen on hyväksyttävää kun tietää että itse ei olisi voinut tehdä mitään heidän elämänsä pidentämisen vuoksi. Monia muistoja jää elämään, hyviä ja huonoja, mutta sitähän se elämä on.

Ericillä on iltavuoro, minä vietän pilvisen iltapäivän kissojen seurassa sohvalla. Surutyötä.