Kuten jo aiemmin mainitsin, meillä oli liput Paul Pottsin konserttiin Heineken Music Hallissa Amsterdamissa eilen.
Menimme Ericin isälle kl 18 aikoihin, meikkasin ja tungin turvonneet jalkani korkeakorkoisiin sandaaleihin, fucsian värinen puolipitkä hame ja strassipusero, Ericillä harmaa liituraitapuku lilan puseron ja violetti solmio, ja isällä siniharmaa-ja lilaraitainen paita ja tyylikäs harmaa puvuntakki - olimme tyytyväisiä ulkonäköömme, olimmehan menossa "ooppera"-konserttiin. Juhlan kunniaksi Eric jätti auton parkkiin ja menimme maanalaisella muutaman pysäkinvälin, onneksi ei ollut paljoa käveltävää, kun konserttihalli on ihan aseman vieressä. Hämmästykseni oli sitten sitäkin suurempi kun näin että ihmiset tulivat sortseissa, olkaimettomissa kesätopeissa, minihameissa, risoissa farkuissa, varvastossuissa jne... onneksi en laittanut pitkää leninkiä kuten ensiksi meinasin!
Meillä oli hyvät paikat, 16 rivillä ja edessämme 3 metriä tyhjää tilaa. Konsertti alkoi orkesterin soittamalla sikermällä otoksia Paul Pottsin CD:n sisältämiä kappaleita, ja kohtapikaa sisään asteli hitaasti, hieman ujostellen, pieni mies, joka kiitti meitä aploodeista hollanniksi ja kertoi sitten englanniksi hieman taustastaan. Turha siitä minun tänne kirjoittaa, hän joka tietää kuka Paul Potts on niin tietää varmasti miehen historiaakin. Ja sitten hän alkoi laulamaan.. pienestä miehestä tuli suuri ääni! Nautin pari minuuttia kunnes hänen äänensä särähti... Katsoin Ericiin ja hän nyökäytti, hänkin sen oli huomannut. Musiikkikappaleet vaihtuivat ja useimmat menivät aivan oikein, mutta muutamissa hän joutui vaihtamaan nuottia hieman ja pari kertaa särähti pahasti. Hän esiiintyi Natasha Marshin kanssa. Natasha laulaa oopperaa upeasti mutta hänen olisi syytä jättää populäärimusiikki muille, hänellä on Nightwishin entisen Tarjan tyylinen ääni enkä minä haluaisi Barbara Streisandia kuunnella kummankaan heidän tulkkaamalla.
Tunnin jälkeen tuli tauko joka kesti puoli tuntia (ihmiset jonottivat ensin "kolikko"-koneelle, ostaakseen paperisia kolikoita, joilla sitten sai ostaa baarista juotavaa. Me jätimme juotavat väliin mutta kävelimme kuitenkin tupakka-alueelle. Hieman jalkojani aristellen sitten takaisin konserttisaliin, totesin vaan että toivottavasti miehellä ei kokonaan ääni petä. Tauon aikana noin 50 ihmistä lähti pois, mutta olihan meitä vielä 2950 jäljellä... Paul Pottsista ei ikinä tule stand.-up koomikkoa, mutta menihän ne välipuheet siinä sivussa. Taas ääni särähti pari kertaa, mutta eihän me mitään Pavarottia oltu tultu kuuntelemaan, vaan entistä kännykkämyyjää joka rakastaa laulamista. Konsertti "loppui" ja aikamme aplodeerattuamme pieni mies (siis pituussuunnassa) tuli takaisin ja lailoi vielä Nessun Dorman, sen millä hän British Talentin voitti. Ja eikös vaan, kaksi viimeistä nuottia särähtivät niin pahasti, että luulin mieheltä menneen äänijänteet. Itku tuli herralle silmään, mutta sai seisovat aploodit kuitenkin. Loppuhuipennus oli siis epäonnistunut, mutta siitä huolimatta meillä oli hyvä mieli kun lähdimme konserttitalolta pois.
Pysähdyimme yhdelle oluelle siihen viereiseen pubiin ja junaa sitten odottaessamme Eric soitti Emiliokselle, meidän kreikkalaiselle ravintolanomistajallemme, Eetcafe Athena oli vielä auki ja sinne sitten suuntasimme askeleemme maanalaiselta. Ilta oli leuto, lämmin tuuli hengähteli ja löysimme isännän terassiltaan, paikalla oli vielä 4 asiakasta ja meille tuotiin uusi pöytä siihen jalkakäytävälle ja kreikkalaista olutta eteen. Olo oli mahtava, unenomainen ja tuntui niin kotoisalta. Kyseinen ravintola oli ensimmäinen mihin Eric minut vei syömään - ja esiteltäväksi! No siinähän sitten vierähti tunti jos toinenkin, menimme sisälle istumaan ja keskustelemaan yksityisyrittäjyyden stresseistä ja yritimme neuvoa että kyllä se ravintola voi olla yhden päivän viikossa kiinni. Niin Emilioskin sen on ajatellut, saa nähdä sitten jääkö vaan ajatukseksi. Mukaamme saimme sitten 2 litraa aitoa Ouzoa, odottamaan kreikkalaishenkisiä juhliamme. Ericin isän tykönä katselimme sitten hetken televisiota ja minä kömmin sänkyyn kirjan kanssa, herätäkseni kirja kainalossa aamulla aikaisin. Siirsin kirjan lattialle ja jatkoin uniani. Kl 9 aikoihin kuulin Ericin kännykän herätyksen, herätin Ericin sammuttamaan sen ja jatkoin uniani. Kauhistuksekseni kello oli melkein 11 ennen kuin heräsin, Eric ja appiukko olivat jo aamiaisella. Söin pari voileipää ja sitten lähdimme IKEAan. Siellä meni sitten taas omaisuus kynttilöihin ja ruokaosastolla silleihin ja lihapulliin. Kotiin lähdettiin  kl 14 aikoihin, matkalla käytiin ostamassa uusi uima-allas ja minä sitten lääkintävoimisteluun. Ai että teki kipeetä kun se terapeutti hieroi tuota vasemman rinnan yläpuolella olevaa stressipistettä! Sitten erehdyin Lidliin... siellä oli Amerikan viikko ja mukaan tarttui vaikka mitä mukavaa. Eric pesi painepesurilla takapihan ja nyt meillä on uima-allas täyttymässä. Illalliseksi tein Wienin leikkeet pikkuperunoiden kanssa ja juotiin suodatettua vettä - juu sieltä Lidlistä tarttui matkaan sellainen vedensuodatinkannu... ja kohta alkaa Hollanti pelaamaan Italiaa vastaan tämän vuoden EM-jalkapallokisoissa.
Minä olen valmis sänkyyn - nilkka ja vasen käsi turvoksissa, hyvää yötä!