Eilen sitten sairaalaan sitä Mirena kierukkaa varten - ja tietysti taju lähti. Sattui niin maan *#%&?!"# paljon ja lekuri käski vaan hengittämään nenän kautta kun tuntui että sisukset vedetään ulos... ja niin minä sitten taas pyörryin.  Ja kun siitä tokenin tuli itku ja lekuri ihmettelemään että olempas minä nyt niin herkkäihoinen, hänellä on tämä itselläkin eikä yhtään satu eikä sattunut jne jne jne... en edes Ericille kertonut pyörtymisestä, miesparka oli muutenkin aivan valkoinen nähtyään minun itkettyneet kasvoni - minä kun en pienestä paru niin tajusi että nyt on sattunut....

Siitä ne krampit sitten alkoivat, jalat menivät alta muutaman kerran, vaikka olin ottanut vahvat kipulääkkeet jo ennen sinne lekuriin menoa, ei muuta kuin kotiin ja vaakatasoon, paracetamoolit naamaan ja olin sohvalla kipuhorroksessa muutaman tunnin ennen omalääkärin tapaamista.

Verikokeiden tulokset olivat hyvät - huolimatta jumalattomasta ylipainosta elämme siis terveellistä elämää - ja lähteehän näitä kilojakin pois vaikkakin hitaasti. Kerroin sitten kivuistani ja tämä armas lääkäri sanoi että joillakin naisilla nämä kivut kestävät jopa vuoden!!! Johon minä taas purskahdin itkuun, sain uudet kipulääkkeet ja käskyn levätä. Kotiin tultuamme otin uudet lääkkeet ja tunnin kuluttua krampit hellittivät ja simahdin sohvalle, olin ihan zombie, olivat ne krampit niin paljon vaatineet energiaa. Parin tunnin kuluttua krampit tulivat takaisin, lepäsin vaan ja odotin että sain ottaa seuraavat sitten 6 tuntia myöhemmin... aamulla heräsin taas kramppeihin, paljon ennen Ericin aikaista herätystä, otin paracetamoolit mitkä eivät auttaneet, soitin työpaikan puhelinvastaajaan ja laitoin itseni sairaskirjoille ainakin täksi päiväksi.

Jos ei ala helpottamaan niin myönnän että minun kroppani ei hyväksy mitään vieraita esineitä sisuksissaan ja marssin takaisin sairaalaan, tehkööt sitten mitä pitää. Tietysti toivon että tämä auttaisi, mutta minä en kestä kramppeja jotka ovat kymmenen kertaa pahemmat kuin ne pahat krampit menkkojen aikana.

Eilen muuten kun tultiin lääkäriltä niin tapasimme Ericin kolleegan, minua 10 vuotta vanhemman naisen, Wemmien, ihanalta tuntuva henkilö, joka tietää prikulleen miltä minusta tuntui, hänelle tehtiin poisto 6 vuotta sitten - sanoi että kukaan jolla ei endometrioosia ole ei voi tietää kuinka pahalta ne kivut tuntuvat. Jotenkin tuntui paremmalta kun joku sanoi todellakin tietävänsä mitä käyn läpi. Ja hänellekin oli aluksi sanottu että luultavasti syöpä joten hänkin tajusi kuinka olin pelännyt ja sitten helpottunut ja sitten suuttunut - nyt on vain jäljellä kivut, mutta kai ne siitä. Nyt takaisin sohvalle vaakatasoon,... otin juuri äsken lääkkeet eli kohta on ainakin pari tuntia hyvää aikaa...

Hyvää keskiviikkoa kaikille!