Tänään ei ollut minun päiväni.

Aamulla oli pari bussia rytänny liikenneympyrässä ja jouduin kävelemään edellisestä liikenneympyrästä junalle, ehtien sinne viime sekunnilla...hikisenä.

Töissä oli servereiden kanssa ongelmia, Portugalin järjestämät testisoitot Iranista ja SaudiArabiasta olivat ihan vailla järjestystä ja järkeä...Minulta meni 8 tuntia organisoida 20 000 sähköpostia eri ala-laatikoihin ja sitten meinasin myöhästyä junasta kotiinpäin, ja se juna oli 8 vaunun sijasta 4 vaunua lyhyt ja viereeni ensimmäisessä luokassa istui niin iso mies että tunsin itseni litistetyksi hyttyseksi siinä ikkunan vieressä..

No asiaa auttoi että kotona oli sauna valmiina... ja saunan jälkeen minä menin suihkuun ja vedin puhtaan pyjaman päälleni ja sitten olikin aika leikata Ericin hiukset.

Kun leikkurit ensin oli löydetty niin valitsin sitten taas sen mieluisemman, säädin mitan 9 mm:lle ja surautin sitten niskasta 15 senttiä ylöspäin sellaisen "sopivan" kaitaleen lyhyeksi....LYHYEKSI?!?!?!?!?!?!  KALJUKSI SUORAAN SUOMEKSI SANOTTUNA!!!! koneesta puuttui se pirskatin suoja joka määrittelee sen mitan, eli Ericin hiukset lähti päätä myöten!!!!!!

Säikähdin, kauhistuin ja sitten romahdin, nauraa räkätin ja itkin ääneen yhtä aikaa... ei voi olla totta ajattelin ja niin ajatteli Eric myös. Kymmenen minuuttia myöhemmin kokosin viimeiset rippeet itsestäni ja leikkasin Ericille sitten sellaisen "Navy"-tukan... eli ylhäällä muutaman millin sänki 8 sentin leveydellä päälaen korkeimmalle kohdalle ja muualla ei mittään!!!! Eric meni sitten suihkuun ja melkein kieltäytyi tulemasta alakertaan. Kissat katselevat häntä ihan ihmeissään ja minäkin hätkähdän joka kerta kun katson isäntää.... mutta arvatkaapa kuinka paljon minä tuota körilästä rakastankaan!!!! Joku toinen ois heittänyt leikkurit mettään ja minut ulkoilmaa haistelemaan muutamaksi tunniksi... Eric se vain silitteli sänkeään ja purskahteli nauruun aina katsoessaan minun kurjaa olemustani... ainakin nyt tulee Suomesta ostetulle pipolle käyttöä....

En kyllä uskalla mennä nukkumaan ennenkuin olen piilottanut kaikki sakset ja leikkurit tästä talosta.... kosto elää kuiteskin jossain pienessä nurkkauksessa kunnes tulee sellainen kohta että maksetaan potut pottuina... ja Ericin huumorintajulla minä herään joko kaljuna tai sitten minä olen yhtäkkiä blondi tai mustatukkainen punaisen tukan sijasta... tai suu täynnä suolaa sokerin sijasta, hih hih!!!

Se on sanottava että meidän perheestä ei tositarinat lopu!!!