Tänään ei vaan jaksa innostua oikein mistään. Hellettä on, mutta ilma on niin kamalan painostava että koko päivä meni päänsärystä kärsiessä. Ja koska Eric kärsi päänsärystä eilen ja vielä viime yönäkin niin minun käsilaukustani olivat paracetamolit kadonneet... eli oli pitkä päivä. Oli kaksi haastattelua, ensimmäinen niistä vielä suomalainen mies, mutta minun päänsärylläni jouduin antamaan puheenvuoron työtoverille. Myöhemmän haastattelun, joka vielä johti työhönhakijan palkkaukseen, hoidin kuitenkin kunnialla kotiin. Annoin tällä kertaa mahdollisuuden 59-vuotiaalle naiselle, joka oli erittäin positiivinen kokemus ja tulemme varmasti nauttimaan tulevasta yhteistyöstä. Niin, olen siis työnjohtaja ja alaisuudessani on tällä hetkellä 2 ranskalaista, 2 italialaista, 2 venäläistä (toinen heistä Israelista), yksi saksalainen, yksi skotlantilainen, yksi jordanialainen, yksi iranilainen,  nämä siis päivävuorossa. Iltavuorossa on 9 eri englanninkielisistä maista olevaa ja vielä on yksi virka avoinna. Eli 20 alaista - ja 20 päänsärkyä tai auringonpaistetta, päivästä riippuen. Ryhmässämme on 2 oikeata prinsessaa ja jopa John F Kennedy Juniorin entinen lapsenhoitaja, Vietnamin veteraani. Hollanti meitä yhdistää, rakkautemme tähän maahan tai tämän maan kansalaiseen. Minun rakkauteni maata kohtaan on kasvamassa, katselen sitä myös avoimin silmin ja osaan sitä myös kritisoida, mutta verratessani sitä Ruotsiin missä kuitenkin melkein 21 vuotta vietin, en todellakaan kadu päätöstäni.

Nyt sohvalle ja kuvapäivityksiä tulee kun kerkiän ja jaksan ja viittin... jätin loma-anomuksenkin sisälle, elokuun puolestavälistä 2 viikkoa, jos vaikka armas velipoikani tulisi perheensä kanssa kylille karkuun nelikymppisiään, tiedä häntä! Toivottavasti! Ei olla vuoteen tavattu ja on jo iso ikävä!!!