Minä ja Eric ollaan kyläkomitean johtokunnassa, minä kassanhoitaja. 350 hengen kylä, 6 hengen johtokunta, vielä yksi paikka vapaana.

Kesä 2016 meni menojaan, kasvihuone sai tripsit sisäänsä syömään kaikki mun taimeni, loput tuhosi sateet ja myrskyt - ja laiskamato. Meillä on niin jumalattomasti etanoita että mä en enää jaksanut täytettyäni 7 5-litraista etikkapönikkää niillä vaan annoin periksi. 

Elämä meni omaa rataansa. Yhtenä päivänä käytiin Schiemonnikoogissa (pieni saari tuossa Waddenzee-meressä) ja syyskuun lopulla menimme  Amelandiin, isommalle saarelle Wellness-hotelliin 2 yöksi. Oli sellainen höyrysauna huoneessa - paha vaan että peti oli sit sen saunan yläpuolella, joten hiki valui...

Marraskuun lopulla järjestimme naapurin kanssa joulujuhlat naapurustolle, ensin meidän takapihalla pihatulien lämmössä glögi-iltamat ja sitten kun tuli jo pimeää ja viileää siirryimme naapurin baariin missä jatkoimme olut-linjalla. Ai juu, olen oppinut syömään homejuustoa piparkakun kanssa. Jessus kun hyvää!!!

Joulukin tuli ja meni, oli oikea joulukuusi tällä kertaa ja kissat jättivät sen rauhaan. 

Joululahjojakin annoimme ja saimme kun juhlimme joulua Saksan puolella pari päivää ennen jouluaattoa, olin virkannut kälylle ja anopille lämpimät peitot. Ja muksut sai tietty vaikka mitä Frozen-kamaa. 

Uutta vuotta juhlimme kylän baarissa pari tuntia sen jälkeen kun Eric tuli yövuorosta.

Viime vuoden toukokuussa marssin lääkäriin pyytämään lähetettä lihavuusklinikalle. Saimme ne, myös Eric. Elokuun lopulla kävimme läpi screeningin, syyskuusta maaliskuun alkuun kävimme kerran kuussa dietistillä ja opettelimme syömään erilailla. Ei syödä ja juoda yhtäaikaa. 30 minuuttia välissä. Opettelin taas syömään leipää ja perunaa. Oli syötävä 6 kertaa päivässä - ja pidettävä kirjaa jonka dietisti tarkisti. Huhtikuussa tapasimme sitten sisätautilääkärin, psykiatrin, dietistin ja odotuksen jälkeen saimme kuulla että meidät oli hyväksytty leikkausjonoon. 

29 toukokuuta alkoi Eric ns predieetin, eli rasvaton, sokeriton proteiinivoittoinen 3 viikon dieetti, mutta silti pakko syödä 2 siivua leipää ja 50 g perunaa, pastaa tai riisiä päivässä.... 3 vk aikana Eric pudotti 9 kg painostaan, minä 4. 

1. kesäkuuta join viimeisen saunaolueni kun juhlistettiin Ericin synttäreitä saunalla.

19 kesäkuuta Ericille tehtiin mini gastric bypass, yksi haavoista vuosi hieman ihon sisäpuolelle ja Eric joutui olemaan extrayönkin sairaalassa. Oli muutes mahtava mustelma!

Juhannussaunan juhlin itsekseni, lonkeropullojen voimalla. Juhannussunnuntaina vielä pari pulloa sidukkaa, siihen loppui minun alkoholin nauttimiseni.

26.6. alkoi mun predieetti ja kolme viikkoa myöhemmin eli 17.7. menin leikkaukseen. Silloin mulla oli pudonnut 6 kiloa lisää.  Kotiuduin päivää myöhemmin ja nyt syön jo normaalisti, joskin pieniä annoksia, paljon pureskellen... 

Paino on vuodessa pudonnut 21 kiloa, leikkauksen jälkeen nyt 10 päivässä 5-6 kiloa. 

Eric on pudottanut painoaan 30 kiloa, niistä 20 kiloa kesä-heinäkuussa. 

Vaatekaappi kokee tyhjennystä melkein joka päivä. Mahdun vaatteisiin joita olen viimeksi käyttänyt v 2006-2007. Vaikka paino onkin heitellyt vuosien aikana jopa alemmas kuin nyt niin yläkroppa on pienempi, hiilareiden takia kyllä reisissä löllyää...

Ericin sisko on alkanut käydä meillä kaksosten kanssa parin kuukauden välein. Meillä on tosi mukavaa yhdessä. Mekin käymme nykyään useammin Saksan puolella. 

Nyt vaan opettelemaan vähintään puolen tunnin liikuntatuokio per päivä... 

En oikein tiedä mitä kirjoittaisi..

Ai juu!!!!

Meille tehtiin keittiöremontti. Ihan perustuksia myöten. Keittiön lattia kaivettiin ihan multapintaan, sitten valettiin uusi betonilattia lattialämmityksellä ja laatoitettiin. Uusi keittiö tilattiin Ikeasta ja paikallinen remppamies asensi vedet ja hoiti seinät ja katot ym.... Ikeasta tuli asentaja - sattumalta naapurin lankomies. Pääsiäisenä istuttiin uudessa keittiössä ja ihailtiin vaan ympäristöämme. 

Keittiö tuli sitten maksamaan 29 tonnia kertoi Eric laskettuaan kaiken yhteen. 9 tonnia meidän säästöistä ja 20 tonnia vielä lainasta. Ja nyt sit säästetään pellettiuunia varten. Ja paljua. Ja tynnyrisaunaa. Ja uutta autoa. Golf hajosi. 

Ollaan päätetty Dacia Logan Stepway. Se on hyvän kokoinen, vie tarpeeksi vähän bensaa, robottiautomaatti jne. Turkoosi. Tilataan elokuussa ja saadaan jouluksi. Saa nähdä pidänkö ton vanhan Seatin itselläni toistaiseksi....menihän se taas nätisti katsastuksen läpi. Ens kerralla ois kai kytkinremppa eli silloin se siirtyy sit romuttamon puolelle. Se maksoi 1500 euroa 4 vuotta sitten, eiköhän se ole itsensä maksanut...

Kissat kukoistaa. Mitä nyt Bossie stressas itsensä taas viiksettömäksi kun naapuri muutti pois 6 kissansa kanssa. 

Yksi niistä oli Bossien paras kaveri joten ikävä tais tulla. Ne muut 5 oli tyttökissoja ja Ollipolli pelkäs niitä. Se alkoi käymään ulkona vasta kun naapurusto hiljeni. Nyt sitä ei saa sisälle kuin ruokakupille.

Mitähän muuta.... musta on tullut himovirkkaaja. Jopa suunnittelen itse uusia ohjeita. Olen mukana parissa isossa virkkuupiirissä Facebookissa jopa adminina ja minua patistetaan julkaisemaan ohjeeni. No, ne pitää vielä kerran koevirkata ja tarkistaa, ohjeeni tietysti US englanniksi. 

Toistaiseksi olen virkannut 6 isoa peittoa kotiin ja 2 Saksan puolelle, en osaa katsella telkkaria ilman virkkuuta. Kai minä joskus laitan niistä kuviakin... 

Ei kai tässä kummempia, kiva jos jaksoit lukea näin pitkälle! Mukavaa kesänjatkoa!

Ötökät pilasivat tomaatt-i, chili- ja melonisadot. Perunanvarret ovat hävinneet parempiin suihin. Muurahaispesiä nousee ylös vähän väliä... omenapuut ovat niin täynnä omenia että oksat laahaavat maata. Muutama matto on pesty painepesurilla uuden vanhanaikaisen kuivaustelineen päällä. Pihamökki on maalattu sisältä valkoiseksi. Nyt vain miettimään mitä siitä tekemään. Kirppistavaroille ajattelin väliaikaisesti. 

Kyläjuhlat tuli ja meni ja seuraavia jo odotetaan. Meidän naapuruston playback-esiintyminen oli ehdottomasti kohokohta ja minun pihakoristeilla järjestyi myös meidän naapurustolle kakkossija kylän parhaasta koristelusta. 

Paino kohoaa kesäruokien ja -juomien myötä mutta onneksi on taas hieman hallinnassa. 14 kuukautta täällä ja 14 kiloa lisäpainoa kertynyt.

Kissat voivat hyvin, aamuisin oli kylpyhuoneen lattialla joko kuolleita lintuja tai päästäisiä... Nykyään kylpyhuoneen ovi on hakasellakin kiinni niin korkealla ettei meidän Houdini (Viivitaavi) pysty niin ylös hyppäämään.

Keittiöremppa on nyt suunniteltu ja tarjouksia haellaan. 

Televisioonkin päästään marraskuussa. Siitä silloin enemmän. Sitä ennen minusta tuskin mitään täällä kuuluu. Hyvää kesänjatkoa lukijoilleni.

Kisut kasvavat. Pikkuisetkin ovat jo viikon saaneet juosta ulkona aivan vapaasti, helleaalto tuli sopivasti.

Meillä on kaikki hyvin, en vaan jaksa istua koneella. 

Varasimme myös ajan maalikylän laihdutusklinikalle, siitä lisää sitten kun tiedetään enemmän. 

Saa nähdä jaksanko mä enään 2 paikkaan päivityksiä tehdä. Facebook on mulle enemmän omiaan kun ystäviä on ympäri maailmaa ja saa samantien vastaukset.

Että sellaista nyt.

Tervetuloa Koivuhovin jouluun!

Tänään oli sitten aika viedä Viivitaavi eläinlääkärille. Pahaa teki laittaa eilen kello 18 viimeiset ruoat nokan eteen, kun masu täynnä, pikkukissat makuuhuoneeseen ja ovi kiinni.... Mekin söimme pikapikaa ja siirryimme itsekin sitten makuuhuoneeseen katselemaan Netflixistä Chromecastin kautta jotain filmiä.... laitoimme villaviltin poikittain peitteidemme päälle jalkopäähän, Viivitaavi nukkumaan minun jalkoihini ja Viiru Ericin jalkoihin. Kissat rakastavat sitä lämmintä peittoa... Ei aikaakaan niin Eric nukahti ja minä sammutin television ja ajattelin että on se kivaa kun on talviaika niin pääsee parempaan unirytmiin...huh hei juupa juu, puoli kahdelta ilmestyi äitiä kaipaava Viivitaavi lussuttamaan mun yöpaitaani ja herätti mut kynsillään... Minä vippasin yöpaitani sille ja ajattelin jatkaa unia, mutta jalka kramppasi taas niin että oli parempi vain hakea itselleni uusi yöpaita ja mennä sohvalle hetkeksi... Kissat jäivät Ericin kanssa makuuhuoneeseen, parempi pitää pikkuiset yhdessä ja kaukana ruoasta...

Puoli kahdeksalta oli sitten herätys, tuntui aikas julmalta parin tunnin unen jälkeen, Viivitaavi Mimmin kuljetuskassiin - no ei Mimmi sinne enään mahdu ja jos laitankin sen sinne, niin viidessä minuutissa Mimmi on sen kassin ulkopuolella - ja sitten auton nokka eläinlääkärin suuntaan... Viivitaavi oli koko matkan hiljaa ja rauhallinen ja eläinlääkärissä annoimme hänet vain tiskin yli vastaanottoapulaiselle ja kuulimme että saamme hakea Viivitaavin kotiin jo puoli kaksitoista. Eli 3 tuntia leikkauksen jälkeen....

Tulimme kotiin kahville ja katselimme yhden osan Foreveristä ja sitten olikin jo aika hakea Viivitaavi. Kävin samalla ostamassa Albert Heijnista kissanruokaa, vähän herkkuja potilaalle unohtamatta muita kissoja, ja yllätys yllätys, kahvikäytävän yläpuolella komeili valokuva ystävättärestäni, ovat tehneet Dokkumin jalkapallotiimeistä keräyskirjan.... En kuitenkaan saanut hänestä tarraa... Joutuisi tosi paljon ostamaan ruokaa kalliista kaupasta ennen kuin kaikki tarrat olisi kerätty, 4 tarraa per 10 euroa ja niitä taita olla joku 400 tarraa - ja paljon tietysti sitten tuplia...

Kotiuduttuamme Viivitaavi söi, leikki siskonsa kanssa ja taitaa olla nyt jossain lepäämässä. Vieläkin on hinku päästä Viirun niskan päälle, eläinlääkäri varoittikin että vielä pari kuukautta on pieni mahdollisuus isyyteen... voi pahus. Ei noita saa erillään pidettyä. No, jos vahinko käy ennen Viirun sterilisointia niin ne sukurutsapennut on piikitettävä heti. Vaikka kuinka ois surullista. Tämmöistä ei edes ajateltu silloin kun kisut tuli taloon... no silloinhan luulimme ottaneemme kaksi tyttökissaa! Yllätys yllätys Viivi onkin Taavi - eikun Viivitaavi. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, kyllä niille on ehdoteltu Kossua ja Vissyä, Cuba ja Libre, Bacardi ja Kola, Spock/Batman ja Pippuri, mutta eiköhän nuo Viivitaavi ja Viiru nyt pysy... ainakin niihin ne reagoivat.

Taidan lähteä auttamaan Ericiä varaston puolella, on vähän kylmä siellä sisätiloissa, pihalla auringossa lämpimämpi.  Ericillä on tänään vapaapäivä, huomenna iltavuoro, keskiviikkona vapaapäivä, sitten pari päivää mellakkapoliisikoulutusta ja lauantai vapaata ja sunnuntai taas töitä. Onneksi ei yövuoroa kuitenkaan tällä viikolla, joten saadaan talollakin jotain aikaiseksi. Mulla ois maalattavia huonekaluja, ja toivon että saan lipastoni alakertaan, pyydettyäni sitä jo neljä viikkoa, Miehet...

Ja pari kuutiota tammipuuta, valmiiksi kuivaa ja sahattu keittiön puuhellaan sopiviksi.... Nyt sitten saunottiin, kohta syödään kaalisoppaa, huomenna Viivitaavi eläinlääkärille kastraatioon - lopettaa siskonsa niskaan puremisen... ja sit jatketaan....

Hankin itselleni Marie Kondon kirjan Kon Mari - siivouksen elämänmullistava taika.

Siellä se on ollut, vaatekomeron perällä... Eilen siivosin olohuonetta ja tuntui sen jälkeen tosi kivalta. Joten kaivoin kirjankin esille, en ole siis sitä edes katsahtanutkaan vielä... mutta tunne että jotain on tapahduttava on aikas voimakas. Mä hukun mun tavaroihini. Mies omiinsa, mutta niihin mä en koske ennen kuin mun tavaramääräni on normaalin rajoissa.

Käytiin tänään hakemassa hiilikannu ja pieni teekannu, keittiöön tulee jonkinlainen lämmitysuuni talveksi, vaikkakin se keskuslämmityspuu-uuni jäänee ensi vuoden puolelle... samalla matkalla hain lisää Annie Sloanin Chalk Paintia ja maalattavaa riittää... Vanha Singeri, mummun rikkinäinen piironki - peili on täysin irronnut liitoksistaan, sitä on vuosia korjailtu jotenkuten, nyt riitti.... pyyhekaappi peilillä, vitriinikaappi peilillä, pari pientä kirjahyllyä, tietokonepöytä, vanha pieni keittiön pöytä. Meidän elämästä tulee valkoista ja harmaata ja sitä piristetään sit niillä väreillä mikä milloinkin miellyttää. Ai juu ja ne "antiikkituolit" on maalattava myös. Ja pyöreä pöytä... Siinähän sitä alkuun. Maalaus on helppoa ja vahaamalla saa hyvän pyyhittävän pinnan. 

Mutta nyt kirjan pariin, Ericillä on viimeinen yövuoro tällä viikolla.....